kūrekûre [auch Kl., Kreuzb., Kr.], die Karausche [tahm. n. St.], Druw. [Vgl. dazu Ojansuu Lisiä suomalais - balttilaisiin kosketuksiin 50, der es aus dem estnischen herleitet.]Avots: ME II, 337
kūre‡ III kūre (?) Warkl. "eine Schar, ein Haufen": ve̦se̦la k. sagājusi kuopā. Vgl. kuõris I 3.Avots: EH I, 684