taprināt

taprinât,

1) Zeugnis geben, zeugen
Fürecker (s. A. v. J. 1899, S. 337), Lng., Elvers 298, L. ("Kurl."), St. ("Livl."), Dond. n. U., Nigr.;

2) "=pratināt, prašņāt" Dond., Wandsen. Zu taprs? Zur Bed. 2 vgl. tapšinât.

Avots: ME IV, 131