ķimpātiesķim̃pâtiês, -ãjuôs, ķimpêtiês, -ẽjuôs, (ķimpîtiês U.], sich zanken, sich einlassen, sich abgeben: ej nu tur ķimpājies ar viņu Serb., Lub., Smilt. - Zu ķimpa.Avots: ME II, 381