I uoļîgs,

1) kieselig
(mit ùo ² ) Vīt.: uoļīga zeme Ascheraden, Ogershof, Vīt.

Avots: ME IV, 418

II uoļîgs,

1) "tūļīgs" Schwanb., Selb.;

2) sorgsam:
uoļīgs cilvē̦ks, ein sorgsamer Mensch U.

Avots: ME IV, 418