Paplašinātā meklēšana

Meklējam 'kurme' mūsdienu pierakstā, oriģinālpierakstā un šķirkļu saturā

'kurme' ir atrasts šādos šķirkļu elementos:

Šķirkļvārda mūsdienu pierakstā (3)

kurmet

kurme̦t (unter kurmẽ̦r): auch Erlaa, Fest., N.-Peb., Ramkau.

Avots: EH I, 679


kurmetām

kùrme̦tãm AP., (wenn auch nur) ein wenig (kaut cik, cik necik); kur˙me̦tãm (wie lange schon) tevis jau gaidu! ebenda.

Avots: EH I, 679

Šķirkļa skaidrojumā (187)

apdumt

apdumt: apdumis laiks Golg., Kl., Kurmene, Laud.; apdumis (= apmāts) prāts Mar., Schwanb.

Avots: EH I, 78


apspļaudīt

apspļaũdît (li. apspjáudyti), freqn., bespeien, bespucken: kapu, dieva dāvanu A. XX, 477, R. Sk. 138. slimuo vietu eine Kurmethode RKr. VII, 86.

Kļūdu labojums:
jāizme̦t (zu steichen ist): RKr. VII, 86

Avots: ME I, 125


atgalēt

atgalêt,

1) bewältigen
N.-Peb.: lielie darbi atgalē̦ti Deglavs Rīga II 1, 76; fertig werden (mit etwas): nevar ar ēšanu a.: te ir pieēdis līdz acīm; nav apgriezies, - prasa atkal Festen. nevar a. putnu sargāšanu nuo iesē̦tas labības ebenda;

2) befriedigen
(mit einem Objektsakkusativ der Person); jemands Wünsche, Forderungen erfüllen Kurmene, Wessen;

3) aushalten:
nāk nelaime uz nelaimes: vairs a. nevar N.-Peb.

Avots: EH I, 141


atglābt

atglâbt, retten (perfektiv), auskurieren Siuxt: a. guovi ar zâlēm. Refl. -tiês (unter atglêbtiês),

1): saimniecība bija atglābusies pēc neražas gadiem R. Ērglis Pel. bar. vectēvi 190. atglābies nuo slimības Kurmene; ‡

2) sich erwehren:
ar... pame̦luošanu varēs a. (= atvairīties) Salasīšana 101.

Avots: EH I, 142


atsust

atsust (li. atšùsti),

2): auch Kurmene.

Avots: EH I, 172


augulišks

aûgulišks: wachsend, im Stadium des Wachstums befindlich Kurmene: a. augums, de̦guns.

Avots: EH I, 185


auņuks

auņuks Kurmene, Demin. zu àuns, ein kleiner Schafbock.

Avots: EH I, 187


biguzis

biguzis (unter biguze): auch Behnen, Grenzhof, Mitau, Nerft; eine Art Brei aus zerstampften Kartoffeln, Erbsen, Hanf, Zwiebeln und Salz Kurmene (auch raibais b. genannt); eine Ad Brotsuppe Dunika, Kal., OB.

Avots: EH I, 218


blīgzna

II blīgzna (unter blìgzne 2 I): auch Kurmene, (mit ì) Ramkau (hier: salix caprea), (mit ì 2 ) Mahlup, Oknist, Saikava, Warkl., Zaļmuiža: lāčam sieksta, briežam b. BW. 2657.

Avots: EH I, 230


blinderēt

blinderêt Kurmene "slaistīties apkārt bez darbä.

Avots: EH I, 229


braka

I braka Dunika, Kal., Kurmene, Neu-Rahden, OB., Renzen, = zveņģele 1.

Avots: EH I, 236


čadīgs

čadîgs,

1): auch Sonnaxt;

2) sehr vorsichtig
Linden: tad tik tas palika č˙! "manīgs, tramīgs" Kurmene.

Avots: EH I, 282


čāpot

čāpuôt (unter čâpât): auch Kurmene, (mit â ) Sonnaxt; auf allen Vieren kriechen Spr.

Avots: EH I, 287


cemeris

III cemeris Kurmene,

1) ein in einem unordentlichen Zustand befindliches Zimmer;

2) eine mit Gesträuch bewachsene sumpfige Steile in einem
Wald.

Avots: EH I, 265



cičuks

cičuks Kurmene, die Brustwarze.

Avots: EH I, 269


čingulis

čiñgulis,

1): auch Brucken, ("stilbs") Linden in Kurl.; ein Fleischstück mit Knochen Kurmene;

2) ein Hümpel, Grasbüschel
Linden in Kurl. (mit ìn 2 ).

Avots: EH I, 290


čīpoties

čīpuôtiês Kurmene, scherzweise ringen.

Avots: EH I, 292



damelēties

damelêtiês Frauenb., Kurmene, Nikrazen u. a., albern, tollen. Aus nd. dameln (hd. dammelen) "herumschlendern, albern, unklug sich benehmen" (im Grimmschen Wrtb.).

Avots: EH I, 305



dirnēt

dir̃nêt,

1): auch Kurmene; "sich langweilend bummeln"
Diet.; ‡

2) d. galvu, den Kopf senken wie ein Kranker
Siuxt n. BielU.

Avots: EH I, 322


dūduks

dūduks "die Taube, Haustaube" Kurmene.

Avots: EH I, 346



elksnis

èlksnis: auch Baltinow, Gr.-Buschh., Kaltenbr., Linden in Kurl., Lubn., Oknist, Sonnaxt (mit èl 2 ), Ramkau (mit elˆ 2 ), Aahof (mit elˆ n. FBR. IV, 43), Assern (in Oberkurl.), Baldohn, Bėwern, Brucken, Daudsewas, Drosth., Dweeten, Ekau, Ekengraf, . Fehsen, Fehteln, Fossenberg, Garssen, Grosdohn, Kremon, Kreuzb., Kroppenh. bei Kokn., Kurmene, Lemb., Linden in Livl., Lixna, Matzen, Merneishof, Meselau, N.-Peb., N.-Salis, Oknist, Pabbasch, Pilskalne, Prohden, Rubinen, Sauken, Schujen; Bermus, Setzen, Stelph., Stirniėne, Sunzel, Sussei, Taurkaln, Wahrenbrock, Weissenstein; Zirsten: me̦lni elkšņi BW. 3449. purva elkšņi 12224 var. S. auch die Angaben FBR. V, 161 ff.

Avots: EH I, 368


erelis

II erelis, ‡

2) ein zänkischer Mensch
Kurmene.

Avots: EH I, 370



galdīt

II galdît: auch Skaista n. FBR. XV, 54, Warkl., (mit àl 2 ) Sussei, (galdît) Kurmene, (galˆdêt) Nautrēni. Zur Etymologie s. auch Būga Arch. Philol. I, 61.

Avots: EH I, 379


gars

gars (li. gãras "Dampf"),

1) der Dampf, der Qualm in der Badstube:
mīksts, mīlīgs gars, angenehmer, dunstloser Qualm. tik mīlīgs kâ pirts gariņš Tr. IV, 538; 598. sīvs gars, herber, dunstiger Qualm. iznīksti kâ pirts gars Tr. IV, 223. garu iepērt, s. iepērt; garu liet, saliet, mest, uzmest, samest, Dampf hervorbringen durch Wassergiessen auf die heissen Steine des Badstubenofens: ve̦ci vīri nuosaluši, pirtī garu salējuši BW. 27294. garu lēja ar kausiņu vai ķipīti uz ce̦riem BW. I, S. 176. uz akmiņa garu metu BW. 16198,5. izlēja kâ garu, er sprach sehr schnell Etn. IV, 4;

2) der Geist, Lebenshauch, Seele:
garu izlaist, den Geist aufgeben, fahren lassen;

3) der Geist, die Lebenskraft, der Lebensmut:
viņa gars griezās atpakaļ, un viņš atspirga Richt. 15, 19. tâ lai latvju garu sildām Aus. garu vilkt, das Leben fristen: kam tad man stāvu galu meklēt, kad vēl kurme̦t varu cerēt garu vilkt Etn. III, 15. tiem pietiktu, kuo vilkt garu A. XX, 530;

4) der Geist, das Varstellungsvermögen, Erkenntnisvermögen, der Verstand:
kad garā redzēji tautas likteni asu... Aus. tam glītuot vienmē̦r būs garu Aus. tiem, kas sirdī kūtri, garā akli, tiem daba rāda jauku priekšzīmi Aus.;

5) der Geist, die Gesinnung, Gemüt:
muļķītis lē̦nā garā pacietis visu LP. III, 89. saimnieks lē̦nā garā (ruhig, in aller Gemütsruhe) paņem me̦du V, 175. viņam bijis tāds naudas gars Upīte Medn. laiki 177. kas var zināt, kāda gara bē̦rns viņš;

6) der Geist, das Wesen, die Eigentümlichkeit:
kristīgas ticības, latviešu valuodas, laika gars. šis tautas gars mūs visus krāj un saista Aus.;

7) der Geist, der Sinn, der Inhalt:
tur savāds gars iz mē̦mām burtu zīmēm raisās Aus.;

8) der Geist (personifiziert):
viņš liels gars, er ist ein grosser Geist;

9) der Geist, überirdisches Wesen, so namentlich die Seele eines Verstorbenen, der Gespenst:
bijis tāds nere̦dzams gariņš LP. VI, 1, 54. visi gājuši dievbijīgi pie darba, labuos gariņus pieminē̦dami Etn. I, 91. rudenī nuo Miķeļiem līdz Mārtiņiem ēdināja garus; tādēļ šuo laikme̦tu arī sauca par garu laiku LP. VII, 306; pa gariem, zur Zeit, wo die Seelen gespeist werden U. garu mēnesis, der Oktober, weil in diesem Monate die Seelen gespeist werden. mājas gars, ein Hausgeist LP. VII, 329. garu diena, aller Seelen Tag U. svē̦tais gars, der heilige Geist; nešķīstais od. ļaunais gars, der böse Geist;

10) der Geruch:
nelabs gars atsitas U., A. XII, 848. [Nebst garēties II, garuoza, aizguore, gar̂me und dzirkstele I zu apr. garrewingi "brünstig", goro "Feuerstand, slav. gorěti "brennen", ksl. жеравъ "glühend", ai. háraḥ "Glut", arm. ǰer, ir. gor "Wärme", gr. ϑέρος "Sommer", ϑέρομαι "werde warm" u. a., s. Berneker Wrtb. I, 234, Walde Wrtb. 2 308 f. unter formus, Boisacq Dict. 341, Trautmann Wrtb. 79.]

Avots: ME I, 603, 604


glets

gle̦ts, ‡

5) wässerig; nicht mehlig (von Kartoffeln)
Kurmene, Linden in Kurl.

Avots: EH I, 393


grieztauka

grieztauka, = grìeztaga 2 Skaista, Warkl. (mit ìe 2 ); "nikna sieva,: plē̦sauka" Kurmene.

Avots: EH I, 409


grigala

I grigala, comm., "wer häufig und laut zu lachen pflegt" Kurmene.

Avots: EH I, 405


gūgurēties

gūgurêtiês,

1) "luokņâties, sich wiederholt (namentlich im Halbdunkel) bücken" Kurmene;

2) "ungeschickt gehen; saumselig arbeiten"
PV.

Avots: EH I, 422


gumdīt

gumdît (unter gum̃dinât ),

1): auch Gr.-Buschhof (kas tevi gùmda 2 tâ darīt?), Kurmene ("hetzen");


2) "sev vien kuo raut" (aus einem handschr. Vokabular): redz, kâ Bē̦rtulis gumda linus, duomādams, ka mēs nere̦dzam.

Avots: EH I, 419


gvelzt

gvelˆzt: auch Gr.-Buschh. n. FBR. XII, 83,

1): auch Auleja, Kaltenbr., Līvani, Saikava, Warkl., Zvirgzdine; ‡

2) in einer eigenartigen Mundart sprechen
Kurmene: "susejieši gvelž";

3) scherzen; spotten
(mit elˆ 2 ) Grünw. ‡ Subst. gvelˆzējs Auleja, = gvelˆzis.

Avots: EH I, 425


irgņāt

‡ * irgņât, zu erschlfessen aus nùoirgņât. Refl. -tiês "niekuoties runājuot" Kurmene.

Avots: EH I, 431


izblinst

izblin̂st 2 : gaļa katlā izblinduse, ist zu weich gekocht, aber noch nicht auseinandergegangen Kurmene.

Avots: EH I, 435




izsnāt

izsnàt 2 : viņš piegāja bez manas ziņas un izsnāja ("izmeklēja un pajēma") visas labākās kartiņas Kurmene.

Avots: EH I, 481


kaikars

kaikars (unter kaîkaris 2 ),

2): "draiska, gaŗiem, izstīdzējušiem luocekļiem pusaudzis" Kurmene;

4): nuo tā zirga ne˙kāda labuma, kas tāds kaîkars 2 (ist sehr mager)
NB.; ‡

6) "cilvē̦ks, kas netiek līdz uotram ne darbuos, ne arī iešanā" (kaîkars 2 ) NB. Vgl. dazu auch Būga Tiž. I, 403.

Avots: EH I, 574




ķepelis

[ķepelis Bers.], ķepels [wohl für ķepelis],

1) [ķepelis Kl.], der Schmadderer, Schmutzfink:
kuo tur ķepelējies kâ ķepels AP. ;

2) jem., der sich vergeblich abmüht
Erlaa ;

[3) ķe̦pe̦ls Kurmen "jem., der ungeschickt etwas aus Lehm formt
(ķepē)"].

Avots: ME II, 367


ķezēklis

ķezēklis,

3): "nejē̦ga, nepraša" Kurmene.

Avots: EH I, 698


ķirzata

ķir̃zata (unter ķir̃zaka ): auch (mit ir ) Kurmene; Stelph., (mit ir̂ ) Linden in Kurl., gen. plur. ķirzatu BW. 19280, 1.

Avots: EH I, 705


klamsaks

klamsaks Kurmene "ein grosser Bissen".

Avots: EH I, 610


kluņģis

klùņģis,

1): auch Walk (mit ); jedes beliebige Stück Holz
(mit uņ̂ 2 ) Salis;

2): ein unbeholfenes Lebewesen
(mit un ) Kurmene.

Avots: EH I, 623




krēklis

krēklis,

1) verächtl. Bezeichnung für ein Kind, das viel schreit
A.-Autz;

2) ein alter, schwacher Mensch
Kurmene, (mit è 2 ) Domopol;

3) eine Schindmähre
(mit è 2 ) Bērzgale, Domopol: mūsu k. nespēj aŗkla vilkt Domopol;

4) "ein Schimpfname"
Jakobstadt; jem. mit einer krächzenden Stimme Salwen; ein krächzender alter Mensch Wessen.

Avots: EH I, 651


kuce

kuce,

1): auch Bērzgale, Lubn., Meselau, Oknist, Saikava, Schwanb., Sessw.; ‡

2) = kucĩte (unter kuce) b Nautrēni: k. ir kuoka klucītis ar caurumu vidū, piesiets dzirnakmeņa virsējai pusei, lai šai caurumā varē̦tu ielikt milna apakšējuo galu; piesien kuci pie dzirnavu stīpas. - kucīte a: auch Kaltenbr., Kurmene, Stom., Wessen; kucīte b: auch Lixna, Saikava.

Avots: EH I, 666


kurmēr

kurmẽ̦r, kurmẽ̦rt, kuŗume̦t, kurme%CC%A6t">kurme̦t, kurmeti%C5%86">kurmetiņ, einigermassen, annähernd [Sessw.], wenn auch nur ein wenig: mēs jau kurmē̦r e̦sam skaidrībā MWM. VI, 901. labība būtu labāki paaugusi, ja lietus kur˙me̦t būtu uzlijis Tirsen. nav iespējams kurmē̦r tuos gaiši iztirzāt A. XVI, 925. temperātūrai vajaga būt kurmē̦rt vienādai A. XX, 595. kurme̦t tādiem apstākļiem Niedra. ja tik labība kurme̦t maksās, tas šis gads būs labāks par pē̦rnuo Balss. ja būtu kurmetiņ lādzīgāks celš... Vīt.

Avots: ME II, 323



lādzīgs

lãdzîgs,

1) tauglich, brauchbar:
ja būtu kurmetiņ lādzīgāks ceļš Vīt.;

2) rechtschaffen; gutmütig, gefällig:
lādzīgs vīrs Ronneb.

Avots: ME II, 436


lāms

I lāms: auch (eine Pfütze) Kurmene, ("eine Wiese") Kegeln und Waidau n. Latv. Saule 1927, S. 616; lãmiņš Ruhtern "ze̦ms zemes gabaliņš, dumbrājs, kur var sēt". lāmus plêst Tdz. 49770 (aus Bixten).

Avots: EH I, 727


lazda

lazda: auch Assern, Bērzgale, Burtn., Gr.-Buschh., Daudsewas, Dunika, Ekau, Ekengraf, Fellsen, Frauenb., Garssen, Grünh., Heidenfeld; Jürg:, Kalupe, Kurmene, A.- und N.- Laitzen, Laud:, Linden (in Livl.), Mahlup, Mar., Mesoten, OB., Oknist, Postenden, Prohden, A.- und N.- Rahden, N.- Rosen, Rutzau, Saikava, Sessau, Setzen, Sonnaxt, Stackein, Stelph., Stirniene, Sussei, Teufkain, Trik., Wahrenbrock, Gr.-Würzau, Zvirgzdine, Tdz. 39055 (aus Warkh.) und 46991 (aus Rudzētas). Zur Etymologie s. auch Scheftelowitz, KZ: LIV, 247 und LVI, 177.

Avots: EH I, 725


lieks

I lìeks,

1): liekais ģīmis Kurmene, eine Maske;

2): nuo lieka, = lìečis (unter lìeči) Siuxt: ja uz tuo pusi iešu, tad pieiešu: n. l. jau neiešu. piedevis vēl n. l. klāt. izdedzināja ... t. s. liekuo gaļu Auštriņš Gaŗā jūdze I, 32. vaina aizaugase ar lieku gaļu Dunika. viņiem lieku (fremde, besoldete Leute)
nav; paši visu padara AP. l. (fremd; besoldet) gans ebenda. viņš jau mums tik˙pat kâ savs, nav ne˙maz kâ l. (fremd) ebenda. kuo tur l. drīkst teikt, kad pašu māte ne˙kā nesaka ebenda. Über Verwandtes im Li. s. Fraenkel FBR. XI, 56.

Avots: EH I, 753


ligzda

I ligzda: auch A.-Bergfried, A.-Laitzen, Alschw., Annenhof (bei Mar.), Anzen, A.-Ottenhof, AP., Autz, Behnen, Bers., Bixten, C., Dobl., Dzērve, Ellei, Ermes, Erwalen, Grenči, Gr.-Rönnen, Hasau, Hasenp., Hofzumberge, Holmhof, Jürg:, Kalz., Kand., Kegeln, Kreuzb., Kurmene, Kurs., Ladenhof, Launekaln, Laud., Lemb., Lesten, Lieven-Bersen, Luttr., Mahlup, Marzenhof, Meselau, Mesoten, Nabben, Naud., Nikrazen, N.-Peb., N.-Salis, Pabbasch, Pernigel, Pussen, Renzen, Römershof, Ronneb., Ruhtern, Ruj., Sackenhausen, Salgaln, Schlehk, Schlockenbeck, Schmärden, Schnehpeln, Selg:, Seppknll, Sessau, Smilt., Stelph., Sussikas, Swehthof, Taurkaln, Trik., Ugalen, Ukri, Ulpisch, Usmaiten, Valgāle, Wilzen, Wizenhof, Wolgunt, Zirstenhof, Zögenhof, (ligzdiņa) Gr.-Buschh. (unbek. in Saikava, wo dafür pērklis; in Bixten, Mesoten, Zögenhof - l. "ein leeres Nest von Hausvögeln" neben pereklis "ein Nest mit Eiern").

Avots: EH I, 741


linavot

linavuôt Kurmene "in den Bauernhäfen als Pasfbr umherfahren, um Gemeindeglieder anzuschreiben und den Katechismus abzufragen". Vgl. linuôt 2.

Avots: EH I, 742


lokņāties

lùokņâtiês: sich wiederholt (besonders in der Därtimerung) abwärts beugen Kurmene.

Avots: EH I, 767


luba

luba,

1): Rinde, Schale überhaupt (auch diejenige von Kartoffeln)
Seyershof; "der obere, sich absehälen lassende Teil (eines Gegenstandes)" Siuxt; Rinde, Borke Siuxt: kad sadzija, nuogāja l. nuost, un palika ve̦se̦la āda; lubas, verdorrte Rindenstücke Schniekern; abgeschälte Fichtenrinden Frauenb.;

2): auch Iw., Kaltenbr., Oknist, Ramkau, Salis, (lubiņa) Sonnaxt;

3): ein abgespaltetes (nicht gesägtes) Brett
Sonnaxt; ein Regal Iw,; lubas Oppek. n. BielU., Kurmene, die Seitenbretter eines Wagens; lubu rati (mē̦slu vešanai) Dunika, Rutzau; lieluo lubiņu tītavu, kādas vajadzīgas šķeterēšanai ..., vairs nav Janš. Bandavā I, 10; ‡

5) eine kleine, dünne Holzstange
Nautrēni; ‡

6) = libis II Salisb.; ‡

7) ein plumpes, dickes Lebewesen
AP.

Avots: EH I, 759


lučuks

lučuks Kurmene, die Brustwarze.

Avots: EH I, 759


lūžņa

lûžņa,

1): ein Dickicht, dichtes Gesträuch, Bruch
Sonnaxt: tādā lũžņā iegājis, ka ni malā tikt; "sakrājušies kuoku atlikumi" Wessen;

2): auch Schwitten, Zögenhof (mit ū ); ein mit Schutt voller Ort
Sonnaxt; lûžņu 2 bedre Lemb., eine Kehrichtgrube;

4): eine nachlässige weibliche Person
(mit ū ) Kurmene.

Avots: EH I, 765


makucis

makucis, ‡

2) ein rundliches, dickes Kind
Kurmene.

Avots: EH I, 780


merkavot

me̦rkavuôt,

1) versuchen
(mit è̦r 2 ) Saikava: me̦rkavuo labi nuoskaitīt pātarus!;

2) verstehen
Kurmene: vajag m., kâ dzīvuot, ja grib aiztaupīt, Wohl aus p. miarkować.

Avots: EH I, 801


millis

millis Kurmene, für milnis (unter milna I 2).

Avots: EH I, 813


mitens

mite̦ns Kurmene, = atlaide̦ns: m. laiks ir vidū starp salu un atdrēģi. Zu mistIV.

Avots: EH I, 819


murgulis

mùrgulis: "kas runā murgiem līdzīgas runas, me̦lus, niekus, nesapruotami" (mit ur ) Kurmene.

Avots: EH I, 833


muša

muša [(li. musià) Gudenieki, Altenburg, Dond., Wandsen, Nigr., Alschw., Schrunden, Gr. - Essern, Satingen, Alt- Autz, Hofzumberge, Stenden, Grob., Neuenb., Lesten, Matk., Stelph., Jakobshof, Kurs., Appricken, Hasenp., Fockenhof., Blieden, Bixten, Behnen, Zeezern, Siuxt, Doblen, Ellei, Annenburg, Garosen, Ekau, Mitau, Kand., Kalz., Würzau, Sessau, Odsen, Lös., Mesoten, Misshof, Prawingen, Pampeln, Remten, Rönnen, Popen, Grünh., Samiten, Schlampen, Schmarden, Schönberg, Neugut, Wolgunt, Wallhof, Wainoden, Tuckum, Windau, Hasau, Erw., Selg., Saikava, Schlehk, Ugalen, Taurkaln, Nikrazen, Pabbasch, Holmhof, Schwitten, Salgaln, Laud., Wilzen, Irmelau, Naud., Kalleten, Kurmene, Fehsen, N. -Bartau, Preekuln, Senten, Dunika, Zerrauxt, Schwarden, Zehrxten, Wirginahlen, Kl., Bers., Grosdohn, Marzen, Linden (in Livl.), Kreuzb., Setzen, Sauken, Selb., Jürg., A. - Rahden, Kroppenhof, Treiden, Neu - Burtn., Daugeln, Kegeln, Alt - Salis, Brucken, Thomsdorf, Memelshof, Dweeten, Garsen, Lemburg, Kremon, Sunzel, Kokn.], Demin. verächtl. mušele, die Fliege: istabas muša (muska domestica) izplatīta gan˙drīz pa visu zemi. latviešiem starp citām pazīstamas vēl šādas mušu sugas: mazā muša, aklā m., kuodēja m., mē̦slu m. u. c.; bez tam vēl daudzina kāpuru m., puķu m., ze̦lta m., maitu mušu u. c.; gaļas m., sarcophaga carnaria; kāpuostu m., die Kohlfliege (anthomyia brassiacae); kaulu m.,

a) hippobosca equina,

b) melophagus ovinus; lauka m., musca corvina; līķa m., cynomyia radicum; spāniešu m., lytta vesicatoria; zilā m., calliphora erythrocephala Latv.; miežu mušele, hydrellia griscola; zviedru muša, oscinis Frit. Konv. 2 2682. Fig., alus muša, ein Biersäufer.
ak tu dullā muša! ach du verrückte Person! Sprw.: tik kārs od. krīt kâ muša uz me̦dus. kuo dziedi, muša, kad zirgs vēl nav sprādzis? viņš nemāk ne mušas nuodzīt nuo de̦guna (oder nuo de̦guna gala), von einem einfältigen, gutmütigen, faulen Menschen. [Nebst mũsa dass. zu apr. muso, li. musìs (gen. pl. musų̃), serb. mù`ha, gr. μυῖα, la. musca dass., li. mùsulas, r. мóшка od. мши́ца, gotländ. mausa "Mücke", ksl. мышица "ein Holzwurn" u. a., s. Trautmann Wrbt. 191, Bugge KZ. XXXII, 21, G. Meyer Wrtb. 281, Walde Wrtb. 2 503, Boisacq Dict. 649, Petersson Etymol. Miszellen 42.]

Avots: ME II, 673


naiva

naiva Kurmene "?".

Avots: EH II, 3


naivīgs

naivīgs Kurmene, etwas abzulehnen (naivīties) pflegend.

Avots: EH II, 3


naivīties

naivîtiês, , -uos, -ījuos Kurmene, ablehnen, sich weigern: kuo nu naivies? dzer tik vien!

Avots: EH II, 3


niekāt

I niẽkât,

1): auch Schwitten, (mit ìe 2 ) Erlaa, Fest., Oknist, Sonnaxt, (mit ie ) Kurmene, (niekât 2 ) Auleja, Skaista, Zvirgzdine: n. kaņepes - auch Erlaa, Fest.

Avots: EH II, 27


nodumt

nùodumt Kurmene, A.-Rahden, Stelph., sich leicht bewölken (benebeln): gaiss, laiks nuodumis ("kad debess klāta it kâ ar smalku dūmu plīvuri, kam saule bāli spīd cauri").

Avots: EH II, 41


nodusēt

nùodusêt, Refl. -tiês,

3) "piesmakt" Kurmene: nuodusējies gaiss.

Avots: EH II, 42


nolocīt

nùolùocît,

1): n. uz augšu uzluocītas biksas Frauenb. ak tu nuo˙luokāms! Ausruf der Verwunderung
Kurmene;

3): heimlich und flink aufessen Seyershof; ‡

5) "uztīt dziju nuo vērpjamās spuoles uz tītavām" Frauenb.: nuoluoki man šuo spuoli! Refl. -tiês,

1): matu pāzmas ... viņai nuoluokuoties bija izjukušas Apsk. 1903, S. 486; ‡

3) sich eine Zeitlang wiederholt niederbeugen:
šis labu laiku nuoluocījās pa zemi, bet ne˙kā neatrada Saikava. n. (luokuoties nuopūlēties) ar uogu lasīšanu Seyershof.

Avots: EH II, 65


nošļāpt

nuošļāpt Kurmene, =nùošļabt: pampums nuošļāpis.

Avots: EH II, 96


ņurņas

ņurņas,

1) "zarnas" Kurmene;

2) "Lippen"
Schwitten; die Fresse (mit ur̂) Linden in Kurl.: dabuosi pu ņurņām!

Avots: EH II, 117


okstonis

uokstuonis,

1) uokstuonis Elv., L., St., U., Memelshof, Vīt., (mit ùo 2 ) Bers., KL, Sessw., uokstuons U., uôkstuôņa 2 Dunika, die Spür-, Suchbiene:
iekams bite spietuo, darba bites izsūta jaunu vietu meklēt; tās sauc par uokstuoņiem Konv. 2 381. te spietuošanas laikā viņus (= bišu klučus) vieglāki varēja atrast uokstuoņi, kas, iekām spiets pilnīgi atraisījās nuo struopa, devās izlūkuos E. Virza Daugava I, 1057;

2) Plur. uokstuoņi, die Fühlhörner der Insekten
L.;

3) uokstuonis Lind. n. U., Mag. XIII, 2, 62, Kurmene, Schönberg, ùokstuoņa 2 Bers., Fest., Sessw., (mit 2 ) Bauske, comm., der Schnüffler:
kuo tu te staigā kâ uokstuonis! Schönberg. sprāgsti, skauģi, uokstuone, uodze! Vensku E.

Avots: ME IV, 415



padziļināt

padziļinât, ‡ Refl. -tiês, sich vertiefen: grāvis padziļinājies Dickeln, Hasenp., Kurmene, Mar., Warkh. u. a. viņu starpā naids padziļinājies Jürg. u. a.

Avots: EH II, 130


paegle

paegle [Raipol, Andrepno, Warkl., Sunzel, Lemburg, Kreuzb., Fossenberg, Garssen, Dweeten, Schlossberg,Bewern], paeglis [(li. paeglis) auch Serbigal, Adsel, Plm., Neu- und Alt-Laitzen, Homelshof, Gotthardsberg, Adsel-Schwarzhof, A.-Schwanb., Kroppenhof, Grundsahl, Sermus, Kalzenau, Bers., Lubn., Laud., Fehsen, Mar., A1swig, Mahlup, Selsau, Odsen, Lös., Nötk., Friedrichswald, Hochrosen, Posendorf; Smilt., Trik., Ronneb., Drosth., Serben, N.-Peb., Grosdohn, Annenhof, Wihzemshof; AP., Treiden, Zirsten, Ruj., Salisb., Burtn., Daugeln, Dickeln, Puikeln, Schujen, Weissmannshof, Karkel, Renzen, Stackeln, Pabbasch, Salis, Jürg., Selb., Holmhof, Kokn., Kl., Fehteln, Lixna, Kreuzb., Sauken, N: Bergfried, Behnen, Bixten, Wallhof; Neugut, Behrshof, Fockenhof, Gr.-Sessau, Mesoten, Misshof, Wilzen, Essern, ElIei, Kr.-Würzau, Hofzumberge, Kurs., Lieven-Behrsen, Gr.-Autz, Prawingen, Remten, Samiten, Wolgunt, Tuckum, Altmoken, Thomsdorf, Senten, Lubessern, Dünhof, Marzenhof, Neu-Wohlfahrt, Stirniene, Rubinen, Salgaln, Gr.-Memelshof, Kurmene, pàglis N.- Peb., Lis.], pāglis Druw., LP. VI, 384, [Meselau], pàiglis PS., [Salisb., Mehrhof, Widdrisch, Treiden, Salis, Adsel-Schwarzhof, paîgle 2 Zögenhof, paĩgļi Angern, pajeglis Nauksch., paēgle L., paēglis Wolm., Wohlfahrt, Alt-Wrangelshof; Neu-Wohlfahrt, Erkul, (auch in Gesindenamen Lvv. I, 102, 109), paẽglis Trik., Kremohn], paḕrglis Wolm., [Burtn., Daugeln, A.-Wrangelshof, Neu-Wohlfahrt und n. Lvv. I, 25 in einem Gesindenamen aus Preekuln (Kr. Wenden)], BW. 15687, 8, [paẽrglis Trik.] (unter dem Einfluss von ḕrglis, der Adler),

1) der Wachholder (juniperus communis):
priede, egle kalniņā, paeglīte (Var.: paeglītis) lejiņa BW. 4172;

2) paegle, der Platz unter einer Tanne;

3) paegles, [paēgles L.], eine Art grosser Pilze
U.;

4) paeglīte "kāds putns˙žagatas lielumā, sarkanu sekstīti, zaļganām spalvām" Tals. n. RKr. XVII, 44;

[5) paeglis, die Eibe
Rutzau, N.-Battau;

6) paegļi, spergula arvensis Ar.]

Avots: ME III, 23, 24


pākste

I pâkste (unter pâksts): auch (mit â resp. â 2 ) Grenzhof n. FBR. XII, 16, Lesten n. FBR. XV, 23, A.-Autz, Barbern, Dobl., Dunika, Ermes, Hasenp., Kegeln, Kurmene, Lemb., Lems., Lieven-Bersen, Matkuln, Remten, Rutzau, Stenden, Taurkaln, Trik.

Avots: EH XIII, 195


papuža

papuža Kurmene "?": viegls, izvājējis kâ p.

Avots: EH XIII, 165


parāds

parãds,

1): der Ausweis (ein Schein)
Kaltenbr. (mit à 2 ): tev p. ir, - kuo tu bē̦dā?

2): auch (mit ā) A.-Autz, Allendorf, Alschw., Alswig, Amboten, AP., Behrshof (bei Dobl.), Bilskenshof, Bixten, C., Ermes, Funkenhof, Gaiken, Gold., Grawendahl, Grosdohn, Hasenp., Heidenfeld, Hofzumberge, Kabillen, Karkel, Kegeln, Kosenhof, Kurmene, Kurs., Lemb., Libau, Linden in Kurl., Lös., Lubn., Meiran, Meselau, Mitau, Muremois, Naud., NB., N.-Bergfried, Neuenb., Neuhausen, Nigr., Nogallen, N.-Peb., OB., Orellen, "Pēternieki", Preekuln, Prl., Rudbahren, Ruhental, Rutzau, Saikava, Salgaln, Schnickern, Schujen, Schwarden, Schwitten, Sehlenhof, Sessau, Skaistkalne, Smilt., Sonnaxt, Stelph., Trik., Waldau, Wainoden, Walk, Wirginalen, Wolm., Wrangelshof, (mit â 2 ) Dunika.

Avots: EH XIII, 166


peckoties

I pe̦ckuôtiês, eine schmutzige Arbeit verrichten, sudeln Kurmene.

Avots: EH XIII, 218


peiza

III peiza, comm. "neveiklis, kas visu kuo sabuojā" Kurmene.

Avots: EH XIII, 218


peizāt

III peizât,

3): "raut ar saknēm" (mit èi 2 ) Līvāni: p. linus Kurmene.Refl. -tiês "ungeschickt etw. verrichten"
Kurmene, Sess.: kuo tu te peizājies? - Zur Bed. vgl. auch pìepeízât. Zu li. žem. peĩzoti "verspotten" s. Fraenkel FBR. XI, 52.

Avots: EH XIII, 218


pikns

pikns "tre̦kns" Kurmene.

Avots: EH XIII, 231


piks

I piks: auch AP., Auleja, Ekau, Garssen, Kaipen, Kaltenbr., Kurmene, Linden in Kurl., Lubn., Memelshof, Meselau, Nerft, Neugut, N.-Peb., Oknist, Prl., Ramkau, Ringmundshof, Saikava, Salwen, Sehlenhof, Sessw., Silajāņi, Sissegal, Skaistkalne, Sonnaxt, Wahrenbrock, Warkl., Zvirgzdine; nuojēmēm (nītis nuo veldinēm) pa pikam Kaltenbr. ar zirgu neve̦stu tā pika (von einem grossen Quantum!) ebenda. sutņu p. Bers. linus pikuos (in Packen) sasiet ebenda; piki (eine Speise) - auch AP., Lis., Saikava, Sessw., (gekochte und zerstossene Erbsen mit zerstossenem Hanf, in runde Klumpen zusammengerollt und mit Milch gegessen) Ramkau (hier auch tupiņu piki, wo Erbsen durch Kartoffeln ersetzt sind). kaņep[ju] p. BW. 34728 var.

Avots: EH XIII, 231


pīlādzis

pìlādzis: auch (mit î 2 ) Lesten n. FBR. XV, 19 Kaugurciems, Panemune, Treiden, (mit ī) Gramsden, Grünh., Ihlen, Kaipen, Kurmene, Linden in Kurl., Ringmundshof, Rutzau, Sissegal.

Avots: EH XIII, 240


rešņuks

rešņuks Kurmene, ein Deminutiv zu resnis.

Avots: EH II, 367


rida

rida,

1): ridas "alter Kram;
grabažas" Frauenb., "grabažas" Kurmene; rid[a] "Kram; grabažas" Salis; rida "prece, manta" Golg. ("ehemals"); saliku katru ridu savā vietā Janš. Mežv. ļ. I, 178. kas tādu smagu ridu vedīs ...? II, 343. Jurītim ... visas ridas (gemeint sind die Genitalien) kuoka vien BW. 35073. kuo tu te dari par ridām (Sachen)? BielU.; ‡

4) Unruhe, Lärm, Gepoltef
OB.

Avots: EH II, 370


riks

riks: auch Dunika, Kal., Kurmene, OB., Ramkau, Sonnaxt.

Avots: EH II, 371


sabružāt

sabružât: tüchtig dúrchreiben (?): vai tu guovij sabružāji muguru, kad vērsi dalaide? Saikava. ja tesmens ir piešauts, tad vajag ar lindraku stērbelēm s. Linden in Kurl.; "saburzīt" Kurmene ‡ Refl. -tiês, sich eine gewisse Zeit hindurch reiben: cuka labu laiku sabružājās gar siênu Saikava.

Avots: EH II, 398



sačunderēt

sačunderêt Kurmene, tüchtig durchschelten.

Avots: EH XVI, 401


šakstele

šakstele "ein aus Bastgeflochtenes Körbchen" Kurmene.

Avots: ME IV, 2


sakurčīties

sakurčîtiês Kurmene "ieraut galvu ple̦cuos".

Avots: EH XVI, 421


salts

salˆts (li. šáltas, apr. salta, av. [wenn mit r aus l] sarǝta "kalt") Prl. n. FBR. VI, 96, Kl., Laud., Lis., A. Kalzenau, Kroppenhof, Setzen, Warkl., Schwanb., Adleenen, Selsau, Selburg, Heidenfeld, Gr. -Buschh., Kreuzb., Arrasch, Golg., Saikava, salts U., Peb., Bers., Grosdohn, Sessw., Lubn., Fehsen, Oselshof, Marzen, Nötk., Lixna, Schlossberg, Fehgen, Kokn., Memelshof, A. - u. N. -Rahden, Kurmene, Holmhof, Sassm., Adv. salˆti,

1) kalt:
Sprw. salts kâ le̦dus, gards kâ me̦dus. salti pūta ziemas vēji BW. 8865. saltu (Var.: aukstu, bargu) ziemu izcietuši 27957, 9. salts ūdens avuotā 8866. salta mana ustubiņa, salti gultas paladziņi 27828. slimnieci tu guldi... uz saltas zemes Kaln. Kaz. Dalbs 64. ilgi stāvuošiem ūdenī sāk jau mesties salti Aps. salti sviedri JK. Bē̦rtuļam pārskrēja salts pār kauliem Blaum. man salˆt (alter nom. s. neutr. g.) Kl., Kreuzb., Bers., Saikava od. salti Lis., Golg., es friert mich. saltā gaļa A. v. J. 1896, 3, Gallert. saltais kambaris Butzkowsky, die Handkammer. saltā zeme Gr. -Buschh., aus trockengelegten Sümpfen entstandene, weissen Lehm enthaltende Erde. - ka tu salts paliktu! dass du kalt würdest! Mag. XX, 3, 40 ( drückt mehr eine Verwunderung, als einen Fluch aus U.);

2) fig., kalt, bloss, nackt:
saltām metala skaņām Vēr. II, 172, salti me̦li, reine, unverschämte Lüge: viņš ticēja tīri saltiem me̦liem Krišs Laksts 17 . saltu melst Ar. tavu saltu lielību! Dr. vēl jau var˙būt saltākas valuodas esi dzirdējis nekâ šās Kaudz. M. 44. - Subst. salˆtums, die Kälte U., N. -Schwanb.: salt[i] bij man saltumā, karst[i] bij man karstumā BW. 12641, divi vien, kas saltuma nenuosala: rudzīt[i]s sniega kupe̦nā, bite kuoka namiņā BW. 27957, 10. Ein altes part. prt. zu salˆt.

Avots: ME II, 676



saušņa

saušņa Kurmene, sàušņe 2 Auleja, der Passhanf.

Avots: EH XVI, 462


seķis

II seķis: ein buntes Pferd - auch Iw., Kaltenbr., Oknist, (braun u. weiss) Linden in Kurl., "iepe̦lē̦ki-iedze̦ltāns zirgs vai auns" Kurmene.

Avots: EH XVI, 476


šeruks

še̦ruks: auch Kl.-Salwen, Kurmene, Schönberg.

Avots: EH II, 625


šērve

šērve: eine Schmutzschicht auf der Haut Warkl. n. FBR. XI, 1122, Kurmene, Linden in Kurl., Schönberg, (mit ēr) Funkenhof, Rutzau; š. ādu sarāvuse Tdz. 57893 (aus Andrupene, Dricēni, Sakstagals).

Avots: EH II, 626


šķendele

šķeñdele,

1): auch AP.; druoši rāvu brāļa dzirnus, lai tās gāja šķendelēs BW. 22478. 1 var.; ‡

2) = šķindele Kurmene, Zerrauxt, (mit èn 2 ) Setzen, (mit en ) Daudsewas, Kl.-Salwen: jumta izlaidnis ... šķendelēm apsists Jauns. Raksti IV, 48. S. auch šķeñdeles unter šķendeļi.

Avots: EH II, 631


šķirmīgs

šķirmîgs Wid., (mit ir̃) Jürg., Salis, Widdrisch, Zögenhof, = šķirîgs: šķ. darbs Jürg. šis cilvē̦ks ir šķirmīgs. visuos darbuos Kurmene, Bers., Salis. darbs secās šķirmīgi Apsk. v. J. 1903, S. 210. šķirmīgi strādāt Salis. šķirmīgs zirgs, ein Pferd, das flink trabt Smilt., Widdrisch, Zögenhof. šķirmīgu gaitu Austriņš Naidnieki 14. - Subst. šķirmîgums, = šķirmĩba: jaunava... šķirmīguma... ziņā nepārspē̦ta Druva II, 277.

Avots: ME IV, 44, 45


šķirzaķa

šķirzaķa Lng., Garssen, Laud. Trik., šķirzaklis Memelshof, šķìrzata 2 Lös., Lub., Lubn., Prl., Saikava, šķirzata Elger Dict. 110, Manz. Lettus, Wid., Fehsen, Laud., šķìrzate 2 Saikava, šķirzate Manz. Lettus, RKr. VIII, 100, šķirzats Lubn., šķirzgalis Saucken, šķirzgālis Ābeļi, šķirzgata Fehsen, šķirzlanka Memelshof, šķirzlants Ekengraf, Memelshof, Nesft, Saucken, šķirzlate Kreuzb., šķìrzlats 2 Sussei n. FBR. VII, 139, Cibla, Gr. - Buschh., Wessen, Lixna, Schlossberg, Odsen, šķirzlāts Pas. IV, 368, šķìrzle̦ts 2 Warkh., šķirzls Kurmen, šķirzutne RKr. VIII, 100, gemeine Eidechse (lacerta agilis L.): šķirzlats izrāpoja nuo... saknes ze̦maškas L. W. 1921, No 50, 31. elles tārpi, šķirzatiņas BW. 31886. Zur Wurzei von šķirgailis. Die Formen mit -at- und -ak- sind wohl ursprünglich deminutivisch; šķirzg- ist wohl kontaminiert aus šķirz- und šķirg-: šķirzlat- durch Metathese aus *šķirzalt- (vgl. ķirzaltis, ķirzalktis)? Das -n- in šķirzlanka und šķirzlants stammt vielleicht aus einem *šķirz(u)lē̦ns (vgl. Le. Gr. 221 f).

Avots: ME IV, 46



slapijs

slapijs: auch Adl. (mit -īj- gesprochen), Ceraukste, Kurmene; dvieli saslauka slapiju Linden in Kurl.; in Serbigal n. FBR. IV, 55 nur von Menschen und dabei angeblich nur in kurzen Sätzen (z. B. viņš salijis slapijš, aber: ceļš ir slap[j]š).Subst. slapijums Linden in Kurl., = slapjums.

Avots: EH II, 520


slēne

slêne: ein schmales, ebenes Stückchen Land (mit è 2 ) Kurmene: šinī slēnē rudzi labi auguši.

Avots: EH II, 524


šņukurs

šņukurs,

1): auch AP., cūkas š. Kurmene, Orellen, Ramkau, Sonnaxt.

Avots: EH II, 653


somakšas

suomakšas U., Bielenstein Holzb. 564 (hochle.), suomākšas Wid., suomakstavas U., Bielenstein Holzb. 564 (hochle.), suomākstava Wid., suomastaukla Zirsten, Kurmene, Bers., (mit uô) PS., Notk., Drosth., Golg., Lis., Kokn., Neugut, suômastaũkle Drosth., suomasta aukla U., Linden n. Mag. XlV, 1, 161, suomasaukla (?) um Wenden, suomastauks Spr., suomasteve Lubn., (mit ) Saikava, suomastevis Selb., (mit ) Saikava, Spr., suômastuvis Warkl., suôme̦stáukla PS., suôme̦kls Lubn., suome̦slauki Wid., suome̦stava Wid., (mit ) Jürg., (mit ) Karls., suome̦stavas L., U., suome̦sts Wid., suome̦sti L., U., suomauksti Wid. (so wahrscheinlich auch für semauksti U. zu lesen), suomastauka Fehsen, suomaukstavs Selsau, suomausti Rundel, suomaustaukla Rundel, suômustàuka Fehteln, Odensee, sùomustàukla 2 Los., suomustauks Gr. - Sessau, sùomustavs 2 Lös., = same̦stava, dzeņaukste, die Kummetschnur: suomastauklu savilkt Purapuķe 37. Zu suo-. megzt (und mest?).

Avots: ME III, 1138


somasta

suomasta aukla (unter suomakšas): auch Kurmene.

Avots: EH II, 610


špetņuks

špetņuks "špe̦tns jeb nikns" Kurmene.

Avots: EH II, 655


stīdzēt

stīdzêt, -ẽju,

1) intr., sich ranken (z. B. von Erdbeeren, wildem Wein)
Schibbenhof (mit - î- 2 );

2) stîdzêt Wolm., Ermes, Arrasch, Prl., Peb., Festen, Wohlfahrt, Drobbusch, Mar., Sermus, Jürg., Smilt., Drosth., Serben, Schujen, Nötk., Schwanb., Lis., Golg., Fehsen, Stomersee, Sessw., Adl., Lös., Odsen, Selsau, Lubn., Saikava, Gr. - Buschh., Pilda, Erlaa, Lasd., stîdzêt 2 Salisb., Bauske, Pe̦nkule, Roop, Schibbenhof, Matk., Neuhausen, Libau, intr., keimen, Keime treiben, ausschiessen; lang u. dünn auswachsen (z. B. in einem dunkeln Raum ohne Sonne)
Bers., Baldohn, Memelshof, Neugut, Kurmene; verkümmern Bauske: kartupeļi stīdzē. puķe jau sākusi stīdzēt Kurmene. kuoki stīdzē (wachsen nur in die Höhe) Jürg., Drosth., Schwanb., Lis., Lubn., Saikava;

3) tr., keimen machen:
kartupeļus (mit -î-) Lis., Drosth., labību, sē̦klas (mit -î- 2 ) Auermünde, Bauske;

4) IIl p. prs. stīdz, sich wie eine Saite oder wie ein Faden in die Länge dehnen:
me̦dus stīdz, ja tuo ņe̦m ar nazi nuo trauka Mar.

Avots: ME IV, 1075


stiebraite

stiebraite Kurmene, eine mit stiebri bewachsene kleine Insel od. ein solches Flussufer.

Avots: EH II, 583


stīmēt

stīmêt: mit ĩ Sessau; mühsam (einen engen Anzug) anziehen; (etwas Schweres) ziehen (mit "ĩ" ) Vecmuiža; mühsam schieben, stossen, wälzen; (etwas Schweres) tragen Kurmene. Refl. -tiês: auch Kurmene. - "und *stīmêt" ME. III, 1076 zu streichen!

Avots: EH II, 582


stīmiņš

stĩmiņš: "piepūle" (mit ī ) Kurmene. "*stīmêt" ME. III, 1076 zu verbessern in "stīmêt".

Avots: EH II, 582


strazds

strazds (li. strãzdas "Drossel") Burtn., Ruj., Peddeln, Wolm., Muremois, Serbigal, Smilt., Salis, Seppkull, Lems., Widdrisch, Kürbis, Erkull, Segewold, Lindenhof, Schujen, Arrasch, Jürg., Fehsen, Römershof, Lennewarden, Setzen, Stelp., Kurmene, Zohden, Bauske, Schönberg, Sessau, Zerrauxt, Bergfried, Grünh., Dobl., Mitau, Amboten, Kl. - Salwen, Salgaln, Daudsewas, Siuxt, Lieven - Behrsen, Kurs., Schlockenbeck, Naud., Pampeln, Pankelhof, Rönnen, Neuhausen, Neugut, Rutzau, Funkenhof, Nigr., Hofzumberge, Schnickern, Schrunden, Bershof, Zirsten, Frauenb., Luttr., Matk., Kalleten, Nikrazen, Assiten, Uxri, Dond., Wandsen, U., die Drossel U.; mazais (od. purva Natur. XXXVII, 108) str., die Singdrossel (turdus musicus L.) U., RKr. VIII, 92; Natur. XXXVII, 108; me̦lnais str., der gemeine Star (sturnus vulgaris L.); die Amsel (turdus merula L.) U., Natur. XXXVII, 112; pe̦lē̦kais str., der Kramtsvogel (turdus pilaris L.) Natur. XXXVII, 110, U.; lielais pe̦lē̦kais str., die Misteldrossel (turdus viscivorus L.) Natur. XXXVII, 111; ziemas str., bombycilla [ ampelis ] garrula L. Konv. 2 3636: me̦lnais strazds svilpuo Etn. II, 51. pe̦lē̦kais strazds terkšina ebenda. dzīvs un jautrs kâ strazds Latv. Daneben ohne s- (vielleicht dissimlliert; vgl. le. strads) apr. tresde, an. ƥrǫstr "Drossel", mir. tru i d "Star" und mit d- slav. drozdъ "Drossel" vgl. Solmsen IF. XIII, 138, Boisacq Dict. 920, Walde Wrtb. 2 799, Suolahti Die deutschen Vogetn. 52 f., Trautmann Wrtb. 327.

Avots: ME IV, 1083


strikalči

strikalči Gritzgaln, Memelshof, strikaļi, strikāti N. - Rahden, Kurmene, die Zaunspricker: kaimiņš appinis dārzam strikāļu sē̦tu Kurmene. gar strikaļu sē̦tu R. Ērglis Pel. bar. vectēvi 196. Etwa aus stikāļi + mnd. stricket "Stakett"??

Avots: ME IV, 1089, 1090


stuģīt

stuģît: auch Lemb.Refl. -ties Kurmene "tūļīgi, neveikli, neražīgi rīkuoties kādā darbā".

Avots: EH II, 593


stūķis

II stũķis,

1): auch Seyershof;

2) "staks" (mit ū ) Kurmene; "kamuoli nuo sagrūstiem kartupeļiem un kaņepēm" Seyershof.

Avots: EH II, 597


stulbs

II stulbs,

2): ruokas s. (Unterarm)
Kurmene;

3): auch Dobl. (mit ul˜ ), Aahof, Pinkenhof; zeķes s. jeb stulbiņš Kurmene.

Avots: EH II, 594


stulps

I stùlps 2 ,

1): "stabs" Auleja, Kaltenbr., (mit ul ) A.-Schwanb., Lixna, Pas. VIII, 395 (aus Izvalts), IX, 537 (aus Višķi); "vārtu stabs" Aahof: "re̦sns miets" Liepna; mūŗa stulpā apmūrē̦ts Pas. VII, 482 (aus Preiļi in Lettg.); stulpiņi "die Pflöcke od. Stützen, die vom Innem od. vom Äussem des Wagens die Seitenbretter stützend halten" Oppek. n. BielU.;

4): das untere (dünnere) Ende einer Schweinekeule
(mit ul) Kurmene; der Teil des Beines vom Knie bis zum Fuss Saikava;

5): zābaka s. (mit ulˆ 2 ) AP., (mit ùl 2 ) Fehteln, Heidenfeld, Kokn., Linden in Livl., Marzen, Meselau, Schwanb.; der Schaft eines Strumpfes
Fest., Saikava, (mit ulˆ 2 ) Ramkau; "adīts ruoku stilbu sildītājs" (mit ul ) N.-Peb.; ‡

7) stulˆpiņš Strasden, eine Kartoffelstampfe.

Avots: EH II, 594, 595


stumt

stùmt: auch AP., N.-Peb., (mit um̃ ) Dobl., Drobbusch, Dunika, Luttr., Mesoten, Ruhental, Smilt., Stenden, Strasden, (mit ùm 2 ) Alswig, Fehteln, Kaltenbr., Lasd., Marzen, Meselau, Pilda, Preiļi, Saikava, Sessw., Warkl., (mit um̂ 2 ) Kegeln, Lemb., Lems., Salis, Tegasch, Zögenhof, prs. stum̂ju 2 Dunika, prt. stumu Alswig, Burtn., Drobbusch, Kegeln, Lemb., Lems., Morizberg, N.-Peb., Schwanb., Smilt, Tegasch od. stūmu AP., Dobl., Fehteln, Kaltenbr., Kurmene, Lasd., Luttr., Marzen, Meselau, Mesoten, N.-Peb., Pilda, Preiļi (in Lettg.), Ruhental, Sessw., Warkl.; ar stumjamuo kruķi rijās sastūma metienu kaudzē vētīšanai Frauenb. stum̂jams 2 (faul) zirgs Dunika. stum (= êd) nu klučkas, kad esi sācis! Saikava. Refl. -tiês: stumies (geh) ātrāk! Linden in Kurl. šis jau stumjas (geht) kalnā Saikava. nakts lē̦ni stūmās uz rīta pusi Veselis Dienas krusts (1932) 3. kuo tu man stumies virsum ar savu riteni! Saikava. suoļuos vien ... varēja ... s. (fahren) uz priekšu Janš. Nīca 7. stūmuos (ich fuhr) nuo Rīgas laukā Jauns. Raksti VIII, 321. ‡ Subst. stūmējs, der Schiebende (Stossende): gan ir man tādu ļaužu, lejiņā stūmējiņu BW. 9140.

Avots: EH II, 595, 596


stundīgi

stùndīgi 2 : auch Kaltenbr., Selb., (mit un ) Kurmene, Ekengraf, (stùn˙dîgi 2 ) Oknist, Saikava.

Avots: EH II, 596


sudmalas

sudmalas: auch Ahs., Grob. (in Grob. gelegentlich auch der Sing. sudmala ), Iw., Katzd., Kurmene, Lesten, Linden in Kurl., Luttr., Mesoten, Neuhausen, OB., Puhren, Scheden, Schnehpeln, Schwitten, Stenden, Sonnaxt, Strasden, Wormen; gen. pl. sudmal[u] um Gold. a. d. J. 1683 n. FBR. XVII, 38; eine Wassermühle Oknist, (ūdens s.) Babīte; eine Windmühle Leegen, Perkunen; (unbek. in Aahof, Allasch, Alswig, AP., C., Fehteln, Heidenfeld, Jürg., Kegein, Korwenhof, Lasd., Lemb., Lems., Linden in Livl., Lis., Lubn., Marienhausen, Marzen, Meselau, Morizberg, N.-Laitzen, N.-Peb., Palzm., Pilda, Ruj., Salis, Salisb., Schwanb., Sessw., Smilt., Tegasch, Višķi, Wolm., Zögenhof). - Vgl. sutmalas.

Avots: EH II, 599


suksnīt

suksnît,

1): auch Frauenb.; ‡

2) schnüffeln (vom Hund); eifrig suchen
Kurmene.

Avots: EH II, 601


sukstīt

sukstît,

1) schnüffeln
Jürg., Bers., Lubn., Burtn., Verlorenes suchen U. (unter sakstît): kuo tas suns tur sukstī? Jürg. (oder suksta Grünwald, Kurmene). man pēdiņas sukstīdamas BW. 22054;

2) beriechen:
lapsai arī nedeva ne sukstît Etn. III, 32; "geniessen" Saikava;

3) =sūkstîtiês 2: suksti nu par saviem nedarbiem! Burtn.;

4) "?": ja gribi pārduot, tad ņem septiņus rubļus un ne sukstīt vairāk! Vīt. In den Bedd. 1-2 wohl zu sukît; in der Bed. 4 zu sūkstîties?

Avots: ME III, 1118


sukt

II sukt: ej s˙! "packe dich!" (im Zorn und mit der Voraussetzung, dass der so Angeredete irgendwo verschwinden wird) Kurmene. Vgl. auch suktiês unter sukt I.

Avots: EH II, 601


susurs

susurs Sonnaxt, susuriņš Bers., Kalz., Kurmene, = susuris II: kustīgie susuriņi Straumēni 3 156.

Avots: EH II, 605


sutra

sutra,

2): Mistjauche
Kurmene;

3): eine Langschläferin;
"palaidne, puišalä; eine faule weibliche Person PV.; eine ungewandte weibliche Person Dobl.; "eine unschöne, unreinliche, dicke weibliche Person" AP.; ‡

4) ein Haufen Kartoffeln od. Gemüse (unter freiem Himmel), zum Aufbewahren mit Erde, Langstroh und (oben) Mist bedeckt
AP.

Avots: EH II, 606


svainis

svaĩnis: auch ("?") Pilten, (mit ài 2 ) Erlaa, Višķi, (mit ) Aahof, Borchow, Skaista, Zvirgzdine, (mit ai ) Kurmene; der Mann der Schwester (mit ) Warkl.; "Schwiegersohn" (mit ai ) N.-Autz n. BielU.; "in Zirau auch wohl Bruder des Mannes" BielU.

Avots: EH II, 611


svelots

sve̦luôts: s. (sehr heiss od. sehr kalt) laiks; pirtī s. karstums Seyershof. dedzināšanai bē̦rzi ir vis˙sve̦luotākie (erzeugen die grösste Hitze) Salis. sve̦luoti ("fortwährend lügende") meļi. Fehteln. sve̦luoti auksts šuodien Kurmene. mušas tīri sve̦luoti krīt virsū Fest. re, kâ sve̦luoti ("strauji") aizbrauc Seyershof. "plötzlich, schnell Naud. n. Etn. I, 90;" ME. III, 1150 zu streichen!

Avots: EH II, 614


svēpēt

svêpêt,

1): auch Alswig, AP., Heidenfeld, N.-Laitzen, Ramkau, (mit è 2 ) Fehteln, Linden in Livl: žurkas s. (mit ê ) Saikava; "kvēpināt" (mit ê ) Auleja, N.-Peb.; "kūpināt" (mit ê ) Kalupe, Skaista; "kūpināt dūmus" Kurmene: kuo nu svêpē (rauchst) visu dienu? Meselau; "; LP. VII, 200" ME. III, 1153 zu streichen!

2) "bezdēt" Kurmene.

Avots: EH II, 615, 616


takšķīt

takšķît (aus einem Manuskript), mit Kot bespritzen. Refl. -tiês (s. ME. IV, 126), 1): auch Gr.-Salwen, NB., Nötk., Widdrisch; "ar ūdeni laistīties" A.-Autz, Daudsewas, Gr.-Salwen, Kurmene, Neugut.

Avots: EH II, 665


taleit

taleit Kurmene, talei Dubena, = tikmē̦r, tamē̦r, solange: taleit (Var.: tikmē̦r, tamē̦r, tikām) dzēru miežu alu, kaleit kājas līcin līka BW. 14827, 2 var. Vgl. Le. Gr. 821 und aksl. toli "in dem Grade", tolь "so viel" u. a. (bei Trautmann Wrtb. 312).

Avots: ME IV, 127


taukšķis

taukšķis,

1): ein Gericht aus geröstetem Mehl von Erbsen, Bohnen u. a.
(mit 2 ) Ruj.;

2): "stuostīgs, stuomīgs cilvē̦ks" Erlaa; "kas ar platu muti un nesaturīgi daudz runā" Sessw.; ein Geschwätziger
(mit àu 2 ) Lennew.;

3): auch Erlaa, (mit àu 2 ) Lubn.; ein Haufen Papiergeld
(mit 2 ) Schibbenhof;

5) "tūļīgs cilvē̦ks" Bers. (mit einem ? eingesandt); "ve̦cs, nuobraukts zirgs" (mit aũ) Kurmene.

Avots: EH II, 668


traukt

tràukt, traũkt (li. tráukti "ziehen") Bl., Iw., tràukt 2 Prl., -cu,

1) schlagen
(mit àu 2 ) Zvirgzdine; etwas schwer zu Erreichendes schlagen (mit àu 2 ) Bers.; die Früchte von den Bäumen schlagen Spr., Wessen, (mit àu) C., PS. (auch: Früchte vom Baum schütteln), Schujen, Wenden, (mit aũ) Nigr., (mit 2 ) AP., Segew., (mit àu 2 ) Fest., Gr.-Buschh., KL, Kreuzb., Lis., Marzen, Selsau, Warkh., Warkl., Zvirgzdine; (Blätter, Blüten) herunterschlagen (von starkem Winde gesagt) C. (mit àu), AP., Arrasch, Jürg. (mit 2 ), Nigr. (mit aũ), Fest., Ogershof (hier auch: den Tau von den Pflanzen schlagen), Sessw., Warkl. (mit àu 2 ); ohrfeigen (mit àu 2 ) Gr.-Buschh., Sessw.: ābuolus traukt (nuo kuoka) AP., Kl., PS. u. a. vējš sāka nuo kuoka ābuoļus tŗaukt Zvirgzdine. bumbierus nevar dabūt . . . traukt nedrīkst Valdis Stabur. b. 10. vē̦tra trauc kuokiem lapas, augļus Arrasch, W arkl. u. a. vējš trauc rasu Ogershof. salna trauca bē̦rza lapas BW. 13787, 18 (ähnlich: Plm. n. RKr. XIX, 126). bērziņš trauca kļava lapas 4787. priedītei, eglītei vējiņš trauca pupuriņu Biel. 2206. trauce ar kulaku par galvu (vgl. li. užtraukti per ausį "eine Ohrfeige geben" bei Bezzenberger Lit. Forsch. 190) Zvirgzdine;

2) hastig anfallen und zersprengen
L.; scheuchen, in Unruhe, Bewegung bringen, aufschrecken U., (mit aũ) Nigr., (mit àu 2 ) Gr.-Buschh.: dzinēji trauc putnus nuo meža ārā Nigr. mani . . . trauc nuo kapa ārā Janš. Mežv. ļ. I, 3. pulkstenīšu skaņas meža klusumu trauc Lautb. Luomi 67. kuo tu trauc (schreckst) bē̦rnu? Gr.-Buschh.;

3) sich beeilen
U., eilen, beschleunigen (mit aũ) Frauenb., Nigr., (mit àu 2 ) Bers., Sessw., Warkl.: trauc uz priekšu Bers., Sessw., Warkl. u. a. ubags trauc pārstaigāt uz svē̦t kiem mūsu pusi Nigr. zē̦ns trauc teikt, kuo padarījis Frauenb. steidz, māmiņa, trauc, māmiņa, manas baltas villainītes! BW. 7410, 1 var. (ähnlich: 7462, 1). jūdzu, traucu . . . kumeliņu 11297, 2. trauc[u] pie laika ceļu griezt 8976. (malējiņas) trauca gauži gavilēt. BWp. 667, l. zâles traucu izdzert, lai saturs neatvādējas Lautb. Luomi 95. pa pļavu puisē̦ns suoļus trauc MWM. VII, 402. spārni trauc vieglāki par vēju R. Sk. II, 97. vē̦tra tràuc 2 Golg., Saikava, Schwanb., Sessw. nuo kalna strauts uz Gauju trauc Jaunības dzeja 28. es netraucu pruojām kâ tauriņi trauc Apsk. v. J. 1903, S. 309;

4) leeren, austrinken
(mit àu 2 ) Gr.-Buschh.: tâ izslāpis, ka trauc glāzi pēc glāzes Gr.-Buschh.;

5) (schnell, ungestüm) sprechen, schwatzen:
"neliecieties traucēties! mēs iztiksim" viņa trauca Deglavs Rīga II, 1, 423. "ne˙kad ne!" trauca . . . Alvīna MWM. XI, 170. tā trauca tālāk (setzte das Gespräch fort) Deglavs;

6) singen (von der Nachtigall
Wid., Lis., N.-Schwanb., [mit àu 2 ] Mar., auch von andern Vögeln): birzmalā trauc lakstīgala Mar. n. RKr. XV, 141. ze̦mu trauc (Var.: dzied) lakstīgala BW. 27922 var. tâ tā trauca, tâ dziedāja kâ tā sila cielaviņa BW. p. 1851, 1;

7) tr. miežus Kurmene, Gerstenkörner in der Mühle entzweimahlen;

8) "?" stiprinieks aizdusmuojies, traucjam meitas Pas. II, 47 (aus Rositten). kur juo nejauki traukusi kauja JR. IV, 17. Refl. -tiês (mit aũ) Tr.,

1) sich sehr angreifen ein Geschäft durchzusetzen
L., sich ungestüm vorwärtsbewegen Spr., (mit àu 2 ) Kl.; sich beeilen U. ("in Livl. kaum gehört"), Ronneb., (mit àu) Wolmarshof, (mit 2 ) Arrasch, Ruj., (mit àu 2 ) Fest., Gr.-Buschh., Sessw.: vējš traucas bez apstāšanās Vēr. I, 1388. vedībās traukdamās (Var.: lauzdamās) BW. 16327 var. netraucies ("= nebāzies") man virsū! Segew. traucies ārā nuo ratiem MW. sē̦tā eimu, netraucuos, ne māmiņa mani gaida BW. 4245, 3. es neietu, netrauktuos (Var.: nesteidzuos) 9732. traucaties (Var.: steidzat) sievu ņemt! 13793, 1. augu, augu, netraucuos, lai zaruoja tautu dē̦ls 18934. traukdamies glābties nuo . . . sē̦rgas Janš. Mežv. ļ. I, 14;

2) erschrecken
(intr.) U., (mit 2 ) Orellen, Salis, Sessw., (mit àu 2 ) Gr.-Buschh.: dabūsi traukties Gr.-Buschh. bē̦rns miegā traucas Salis. par tuo nav kuo traukties, kuo bīties Janš. Mežv. ļ. I, 201. - Subst. traukšana,

1) das (Herab)schlagen;

2) das Aufschrecken
(tr.), Aufscheuchen;

3) das Eilen, Beeilen; die Eile:
Kristus lielu traukšanā agri cēlies augšām Gesangb. 88, l;

4) das Sprechen; das Singen;
traukšanâs,

1) das Eilen
(intr.);

2) das Erschrecken, Aufschrecken
(intr.); traukums,

1) das einmalige, vollendete (Herab)schlagen; das Resultat des (Herab)schlagens:
dzenieties... pa skujiņas birumiem . . ., pa rasiņas traukumiem BW. 13628, 8;

2) das einmalige Aufschrecken
(tr.), Aufscheuchen, der Schreck, die Aufregung: nesakāmā traukumā tas jaucas krūtīs sē̦ras, šausmas Dēmons 32;

3) die Eile;
traucẽjs,

1) wer (herab)schlägt:
ziedu traucēju BW. 24610, 2;

2) wer scheucht, aufschreckt
(tr.), beunruhigt;

3) wer eilt, sich beeilt.
Nebst trũkt zu apr. pertraūki "verschloss" und weiterhin (nach Zupitza Germ. Gutt. 140; vgl. auch Fick Wrtb. III 4 , 194 und Loewenthal Indog. Jahrb. XIII, 79) vielleicht zu an. ƥrúga "bedrücken; drohen".

Avots: ME IV, 224, 225


trillināt

trillinât Adsel, Bers., Fehteln, Kalz., trillern, trällern, lustig singen Wid., Bers., Blumenhof, Holmhof, Kurmene, Mar., Nötk., N.-Peb., Romershof, Prl., Sermus, (mit il˜l ) Amboten, Dunika (nur vom Trillern der Lerche gesagt), Gramsden, Irmelau (vom Trillern der Lerche), Kalleten, Laidsen, Mitau, Neuhausen, Pilten (vom Trillern der Lerche), Renzen, Ringen, Rönnen, Schwitten, Sessau, (trilinât) Lennew., MSil., (trilinât) U.; auf dem Bockshorn spielen (trilinât) U., Bielenstein Holzb. 724; (in der Schenke) trinken und singen Sessw.: cīrulis trillina (trilina MSil.) Dunika, Irmelau, Pilten, Prl. u. a. lakstīgalas trillina Holmhof. gani laukuos trillina Mar., Prl., Sermus u. a. es trillināju ve̦cuo meldiju Römershof. tē̦vs ar māti dūdināja..., es pats skaisti trilināju BW. 185871, 1. cits trilināja, cits dūduoja LapsaKūm. 150. lakstīgala kuošu dziesmu trilināja BW. 12056, 2. putniņš sāk trilināt MWM. v. J. 1896, S. 387.

Avots: ME IV, 236


trūnēt

trūnêt Kurmene, = trûdêt I 1.

Avots: EH II, 700


tūzerēties

tūzerêtiês "sich lange und umständlich mit etwas befassen (bes. mit seiner Toilette)" Kurmene.

Avots: ME IV, 284


ubaģe

ubaģe (unter ubaģis): auch Kaltenbr., Nerft, Rutzau, Tdz. 58634 (aus Schönberg und Kurmene); ne u. tâ nebrauca BW. 23634 var. (aus Brucken).

Avots: EH II, 711


ūbelis

ūbelis,

1) ein scheckiges Pferd
(ūbels) Spr.; ein altes, hässliches Pferd Kurmene; "wer einen dunklen, schwarzen Streifen über dem Rücken hat" Bers.; ūbels zirgs Erlaa n. U., ûbeļa 2 zirgs Bauske, ein hellgraues (ins Gelbe spielendes) Pferd; ùbels 2 zirgs Saikava, ùbelis 2 Erlaa, ein dunkelgraues Pferd: sirmi, bēri apkaustīju, ūbelīša nekaustīju BW. 29702 var. ūbela kumeliņa 20523, 13 var. - ūbeļa krāsa, schwarzgrau (von Pferden, Rindern, Ostereiern gesagt) Etn. IV, 5;

2) = ūbele, eine Art Wildtaube (mit ù 2 ) KatrE. Zu ūbele.

Avots: ME IV, 403


uzburbis

uzburbis "angeschwollen" Kurmene.

Avots: ME IV, 319


uzkaplēt

uzkaplêt, uzkaplît AP., Bers., Bilsteinshof, Daugeln, Grünw., Kalzenau, Kurmene, Laud., Lenzenhof, Lindenberg, Lubn., Meiran, Meselau, Mitau, MSil., Nauksch:, Nitau, Odsen, Pianhof, Plātere, Raiskum, Rentzen, Rosenbeck, Ruhental, Saikava, Saucken, Schibbenhof, Sepkull, Serben, Sermus, Stockm., uzkapļuôt, mit der Hacke auflockern: uzkaplēt zemi MWM. VIIl, 405. vadziņu starpas jāuzkapļuo Peņģ. Sakņu dārzs 37.

Avots: ME IV, 339


uzmelsties

uzmelstiês uz kuo Kurmene "unablässig etwas haben wollen und fordern (prasīt)". Zur Wurzel von samaldît III.

Avots: ME IV, 358


uzspīdināt

uzspîdinât,

1) aufleuchten machen
Amboten, Bers., Bixten, Irmelau, Kalz., Laud., Pampeln: u. gaismu ar skalu. uzspīdini te uz laipas! Stenden. uzspīdini (elektriskuo) lampiņu! Stenden;

2) aufputzen, putzend blinken machen:
u. kurpes, nažus Base, Dunika, Erlaa, Grünw., Kurmene, Laud., Lubn., Meiran, Sauken, Schibbenhof, Schrunden, Selg., Sermus, Stenden, Ubbenorm. Subst. uzspîdinâšana, das Aufleuchtenmachen (gaismas uzspīdināšana Vēr. II, 332), das Aufputzen.

Avots: ME IV, 381


uztecēt

uztecêt (li. užtekė´ti "aufgehen"),

1) auf etw. fliessen
(perfektiv): ūdens nuo jumta uztecēja viņam uz galvas. ūdens uztecējis uz le̦dus un sasalis Schrunden, Serbigal u. a.;

2) hinauflaufen, gewandt und eilig hinaufgehen
Bassen, Bixten, Irmlau, Kurmen, Pilten, Serben, Stenden, Stockm.: uztecēt kalnā, uz krauļa;

3) umherlaufend sich einfinden (z. B. von Hunden)
Selg.: mums vakar uztecējis svešs sivē̦ns Ar.;

4) anlaufen
Für. I (unter tecēt): kur viņš man iesita, tur uztecēja liels zilums Stenden. ruokas uzte̦k Manz. Post. I, 252.

Avots: ME IV, 391


valaks

valaks: auch Kurmene, Meiran, Nötk.

Avots: EH II, 751


vangalēt

vañgalêt Bauske, Grenzhof, Gr.Sessau, Grünwald, Kalnazeem, Nötk., Schibbenhof, Siuxt, Wolmarshof, -ẽju, mit einem Mangelholz (Wäsche) rollen A.-Bergfried; "ar vangali sist" Frauenb.: veļu vangalē ar vangali. pīragi nece̦pti, nevangalē̦ti BW. 33427. Refl. -tiês Kurmene, andern hinderlich sein (pa kājām būt; von Kindern).

Avots: ME IV, 471



varažāt

varažât Karls., -ãju,

1) schlecht nähen
Kokn., Oppek., Ruj., Salisb., Serben und Smilt. n. U.; schlecht stopfen, flicken Etn. II, 17; "vārstīt" Schrunden: šuvu, šuvu. varažāju (Var.: varažuoju) BW. 7194; FBR. XI, 9 (aus Erlaa). pinu vīzes, varažāju BW. 25221, 6 var.;

2) verwirren, verwickeln
Meiran;

3) laut schwatzen
Kurmene.

Avots: ME IV, 475


varde

I varde Ābeļi, Adsel, AP., A.-Schwanb., Burtn., C., Erlaa, Fehsen, Gotthardsberg, Jürg., Kalzenau, Kl., Kurmene, Lasd., Laud., Mahlup, Memelshof, Ogershof, Oknist, Rentzen, Salisb., Saucken, Schujen, Setzen, Smilten, Stackeln, Sunzel, Trik., Wallhof, Weissenstein, Wihzemshof, Wolm., Zirsten, (mit ar̂ 2 ) Annenburg, Autz, Bald., Behnen, Doblen, Grenči, Grob., Grünh., Gr.Würzau, Hochrosen, Hofzumberge, Irmlau, Karls., Kremon, Lemburg, Lipsthusen, Lubessern, Mesoten, Naud., N.-Bergfried, Nikrazen, Pabbasch, Pernigel, Ruhtern, Sassm., Schlockenbeck, Schwarden, Sepkull, Sessau, Treiden, Ulpisch, Waddaxt, Wilzen, der Frosch (unbek. in Dunika, Ruj., Stenden); der Laubfrosch an der estnischen Grenze U., Anzen, Nauksch., N.-Salis: varde kurc, kvarkst Etn. II, 51. Sprw.: pūlas kâ varde darvas mucā Br. sak. v. 1327. nešķīstus garus vardēm līdzus Glück Offenb. 16, 13. - meža varde, der Laubfrosch (hyla arborea L.) Natur. XXXVII, 1; purvu v., der Feldfrosch, Landfrosch, Quäkfrosch (rana arvalis Nils.) Rkr. VIII, 101; zaļā v., grüner Wasserfrosch (rana esculenta L.) RKr. VIII, 101. - varžu acis, s. var̂žacs; varžu kājas, Hungerzitzen im Maule des Rindviehs Lems. n. U. - varde, verächtl. Bezeichnung für eine Person: bē̦rni, vardes, izne̦rruoja manu dziesmu vācelīti BW.10I6,3. Zu arm. gort "Frosch", s. Hübschmann Arm. Gramm. 437 und W. Schulze KZ. XLV, 287Z; das gleichbed. li. varlė˜ (vgl. auch le. vargle) hat wohl ein sekundäres l für älteres d, s. Sommer Batt. 178 und Petersson Heferokl. 109.

Avots: ME IV, 476



vārnaks

vãrnaks Salis, ein in Gemüsegärten wachsendes Unkraut mit sich rankenden Stengeln und scharfen Blättchen, die sich an Kartoffelstauden festhaken Kurmene: vārnaks tâ pieaudzis dārzā Kurmene. Wohl aus vārnaga unter dem Einfluss von mãrnakas umgebildet.

Avots: ME IV, 506


vārpa

vãrpa (li. várpa "Ähre"),

1) die Ähre:
Sprw. tukšas vārpas augstu stāv Birk. Sakāmv. 88. divi vārpas uz viena stiebra aug ebenda. pļāvējs pats... nekasuot vārpas Etn. III, 90. pļaujamuos svē̦tkuos bija baznīcā uzkarināti vārpu kruoņi Frauenb. miežu sējas laikā saimnieces vārījušas cūkas mugurdaļu ar asti un virumu galdā ceļuot teikušas, lai auguot re̦snas miežu vārpas kâ tā cūkas aste Kurmene, vārpu gals, dasjenige Ende der Roggengarbe, wo die Ahren sind ebenda; vãrpu zâle Wolm. u. a., die Quecke;

2) der Schlägel am Dreschflegel
Frauenb.;

3) eine geflochtene Lederpeitsche
Golg.;

4) vārpiņa Nerft n. Bezzenberger Le. Di. - St. 179, das männliche Glied
Frauenb.;

5) der gekochte Schweineschwanz (so am Antoniustag genannt)
Stenden. Nach Hoffmann Makedonen 14 und Būga KZ. LI, 121 zu li. varpýti "stochern, klauben" (nach Kurschat "durchlöchern, aushühlen"); nach Potebnja PФB. IV, 161 zu aruss. вьрпсти "reissen" u. a. (bei Walde Vrgl. Wrtb. 1, 291 f.); nach Leskien Abl. 356 f. u. a. zu vêrpt (in diesem Fail wäre čech. vrápa "Runzel" formell vergleichbar); nach Zupitza GG. 261 und KZ. XXXV, 264, Pedersen Kelt. Gr. 1, 94 und Walde Wrgl. Wrtb. I, 277 zu ir. farr "Pfeiler" u. a. In der Bed. 4 erinnert es wohl nur zufällig an lat. verpa "das männliche Glied".

Avots: ME IV, 507


vārpotne

vãrpuotne Mesoten, (mit ā`r 2 ) Sehren, Sonnaxt, = vārpata, die Quecke Ekau, Erwalen, Gr. - Sessau, Grünw., Kurmene, Lennew., Pampeln, Salgaln.

Avots: ME IV, 508



vauksnēt

vauksnêt, -u od. -ẽju, -ẽju,

1) am Abend lange aufbleiben Kurmene, lange (irgendwo) bleiben, sich aufhalten
(mit àu 2 ) Gr.-Buschh.; "mist bez vajadzības"; müssig sein (mit àu 2 ) Wessen; ohne Arbeit sitzen Preili: vauksn caurām dienām kruogā G.-Buschh. ja neies pakaļ, tad vauksnēs da vakaram ebenda. tu visu dienu vauksni pa istabu Ober-Kurl. : cik ilgi tu te vauksnēsi? ebenda. nu tu vari vauksnēt! sagt man zu jem., der einem Ruf, einer Aufforderung nicht folgt ebenda;

2) lange, hoffnungslos (auf etw.) warten
(mit àu 2 ) Erlaa, Kaltenbrunn, Oknist, Selburg. Anscheinend zu li. vaukšti "zu Hause lümmeln, faulenzen".

Avots: ME IV, 486, 487


vauksnis

vauksnis Kurmene "wer am Abend lange aufzubleiben pflegt".

Avots: ME IV, 487


vāvaļāt

vāvaļât "ohne Schlaf liegen" Kurmene; vgl. vāvuļuôt 2.

Avots: ME IV, 512


vecenis

vecenis,

1) ein alter Mann
Wid., Sessw.; ein ältlicher Mensch (häufig ironisch gebraucht) Gr. - Buschh.; "wer klug wie ein alter Mensch ist" Kurmene; ein erwachsener Mann Wid.: kaut būt[u] es vecenis līks, izdzisis Gō"tes dzejas 19; in Gr. - Essern werde der Älteste einer Zigeunerbande vecenis genannt;

2) ein alter Hase
Saikava; ein altes Pferd Sessw.; Plur. veceņi "ve̦cie putni" Saikava: putni teica:"ja mūsu veceņi pārnāks, tie tevi tūlin nuoknābs" Pas. II, 176 (aus Setzen).

Avots: ME IV, 515


vēpslis

vēpslis "?": kuo tu velcies kâ vēpslis? (sagt man zu jem., der langsam und mit gesenktem Kopf geht) Kurmene.

Avots: ME IV, 560


vica

I vica,

1) die Weidenrute, Spitzrute
L. (vice), U., Waidau und Kegeln n. Latv. Saule 1927, S. 617, Adiamünde, Arrasch, Bauske, C., Dond., Karls., Kl., Kurmene, PS., Saikava, Salis, Selg., Siuxt, Stenden, Trik., Wandsen, Widdrisch, Wolm., Zögenhof; (vice) Wid., Amboten, AP., Dond., Dunika, Golg., Iw., Lubn., Saikava, Schnehpeln, Selb., Sessw.; ein Zweig zum Zu sammenbinden der Zaunstaken Dond.; eine Art Besen zum Fegen des Riegenestrichs beim Windigen (eine kleine Birke, deren untere Aste abgehauen sind, während die oberen zu einem Besen zusammengebunden sind) Laud. (vice); die Rute beim Dachdecken KatrE. u. Etn. I, 91 (viciņa); das Stroh- od. Reisigbündel, das an einer langen Stange auf einem Grenzmal aufgesteckt wird (vice) Druw. n. RKr. XVII, 86; Plur. vices, Ruten (zum Prügeln) Dunika: bē̦rza vice Br. 114. alkšņa vicu (Var.: rīksti, stibu) nelauzīšu BW. 9778, 1 var. (pūru) ar vicīti savicēj[a] 4874. ar vicīti ruokā pieskubinādama zirgu Janš. Mežv. ļ. I, 267. ar vicām senāk klājienu slaucīja nuo salmiem Saikava. nuopin viču ķuoci Pas. II, 164 (aus Kalleten). bez viču kurvja Antrop. II, 90. vicē auguši, sagt man von im Morast wachsenden, sehr krummen Bäumen Frauenb. viču kārkls, die Mandelweide V., salix vimin. Karls.;

2) eine Strieme, die nach dem Prügeln auf der Haut sichtbar ist
Siuxt;

3) viciņa "diega nuošuvums drēbē, lai drēbe tai vietā stingrāki turē̦tuos" Siuxt; "cimda vai zeķes adījuma sākums" (= valnis 4?) Siuxt. Wenigstens in der Bed. 1 wohl nebst estn. wits "Rute"
und li. vycas "Weidenrute" aus r. ви́ца "Rute".

Avots: ME IV, 575, 576


vidriekši

vidriekši: eine Wiesenpflanze mit weissen Blüten (mit -i-) Kurmene, Würzau.

Avots: EH II, 781


viedēt

viedêt -u od. -ẽju, -ẽju sehen, Sehvermögen besitzen Kremon n. U., Gr.-Würzau, Kurmene, Salwen, (mit ) Selsau, Setzen, (mit iẽ ) Bauske, Nigr., (mit ìe 2 ) Golg., Warkh., (mit 2 ) Segewold; mit Mühe sehen, wahrnehmen Golg., Salgaln, (mit iẽ ) Serbigal; "skatīties" (?) Gr.-Würzau, Salwen; "izzināt, ģist". Nerft: es vēl varu drusku viedēt (sagt ein alter Mensch mit schwachem Sehvermögen) Spr. svīda gaismiņa; nu jau varēja drusku viedēt ceļu Golg. gaisa kuģis gāja tik augstu, ka tik knapi varēja viedēt Salgaln. vilnaines rakstu krāsas tâ izdzisušas, ka zaļuo grūti viedēt ebenda. cik acis vien vied Plūd. Uz saul. tāli 10. vārpu jūrai... gala ne viedēt..., ne redzēt R.Ērglis Pel. bar. vectēvi 173, ja viņš ietu stāvus, tad viņa tē̦ls būtu pret luogu viedējams Janš. Līgava I, 38. nuo tumšajām... mākuoņām bija viedējams, ka.., var uznākt... lietus gāziens Dzimtene V, 59. jaunajam nuo sejas viedējams, ka padoma viņam... netrūkst Bandavā I, 32. Part. praes. pass. viedams, sichtbar, wahrnehmbar MWM. VII, 572, XI, 210, Dr.; (fig.) bedeutend: tē̦ls vienmē̦r viedamāks riežas Vēr. 131. ieduomās viedams Jauns. III, 64. dziesmās viedamu vietu ieņe̦m dabas elements Plūd. Llv. II, 183. viedamas pē̦das 66. Subst. viedêjums, Wahrnehmung (?): viņa skrēja... uz tuo pusi, uz kuru pēc viņas viedējuma bija duomājamas... sudmalas Janš. Dzimtene IV,66. Nebst vidêt

I, veĩds, vīdêt

I zu li. išvýsti "erblicken", (alt) veizdi "sieh!", pavidalas, vaidas, "Erscheinung", apr. widdai "sah", waidinna "(sie) zeigen", waisei "du weisst", stawīds "ein solcher", weydulis, "Augapfel", serb. vȉdjeti, lat. vidēre, "sehen", got. witan beobachten", wait, aksl. vědě ai. vēda, gr. οῖδα, arm. gitem, ir. rofetar "ich weiss", got. fairweitjan "umherspähen", ir. adfiadat "sie verkünden", gr. εἴδομαι, "erscheine", ἰδεῖν "erblicken", av. vista "bekannt" u. a., s. Trautmann Wrtb. 338 und 357 f., Walde Vrgl. Wrtb.,236ff.

Avots: ME IV, 652, 653


vieta

vìeta (li. vietá [gen. viẽtos] "Stelle, Ort"), gen. s. vietes BW. 5227; 26878, Demin. verächtl. vietele Janš. Līgava II, 42,

1) die Stelle, der Ort, der Raum, der Platz:
Sprw. vārds vārda vietu ņe̦m Br. sak. v. 1329. tava vieta ir kapuos Frauenb. citā vietā kâ cīruļa galva, citā kâ uoda zarna Br. s. v. p. 114. tupi savā vietiņā kâ piedzimusi, kâ atnākusi! Br. 43. tupi savā vietiņā kâ ruds akmentiņš! 27. nuoglabājis druošā vietā LP. 1V, I72. kuru vietu (an welcher Stelle, wo)... pāri kāpi Daugavai? BW. 30980. krusttē̦vi, krustmātes vienā vietā! 1642. viena zvaigzne stāv vietā Mag. XX, 3, 70. tam vārdam nav vietas, das Wort passt nicht U. tam vārdam sava vieta, das Wort trifft den Nagel auf den Kopf U. labs, kas labs - tur nav ne vārdam vietas (darüber ist kein Wort zu verlieren, das steht fest) Br. sak. v. 582. dārzā vietas (Var.: rūmes) tai nebija (war kein Platz) BW. 324I6, 6. tavā vietā, an deiner Stelle U.: tuo es tavā vietā nedarītu. vietu duot, eine Wohnung geben, unterbringen V. viņš iegāja labā vietā (in ein gutes Gesinde, einen guten Hof) Gr.-Buschh. u. a. vieta, vieta (eine gute Stelle, ein guter Hof), maize, maize, kur māmiņa man[i] iedeva BW. 26000; 2G001. pruojām iešu,... man šī vieta nepatika 26332, 1 var. puosta vieta, slikta vieta, kur bāliņi man[i] iedeve 25915, I1. līdz auklu vietai (bis zu den Schnüren der Bastschuhe) man ir kājas slapjas sabristas Frauenb. iedzina dē̦lu līdz auklu vietai LP. VI, 483. bišu vieta, ein Bienennest Br. 448. aizkrīt egle ceļa vietu (die Fichte fällt und verdeckt den Weg) BW. 26661, 2 var. gultas vieta, die jenige Stelle im Zimmer, wo nur das Bett zu stehen pflegt, die Bettstelle. guļas (guļu) vieta, die Schlafstätte, das Bett U.: pie durim guļas vieta BW. 31142. guļu vietu jaunajiem taisīja BW. III, 1, S.44. juostas vieta, die Stelle, wo der Gürtel getragen wird, die Taillenstelle: zâle līdz juostas vietai Etn.II, 188. vglns viņu sadzinis līdz juostas vietai zemē LP. VI, 751. līdz pašai juostas vietai pamiris Upīte Medn. laiki 222. šuj... krekliņu, negriêz lielu kakla vietu (mache keinen grossen Halsausschnitt)! BW. 7374, kapa (kapu BW. 27588,

4) vieta, die Grabstätte, das Grab:
kapa vietiņas nezâlēm aizaugušas Austr. kal. 1893, S. 69. kaudzes (kaudžu) vieta, der für eine kaudze nötige Platz: kad man būtu laba siena jele viena kaudžu vieta! BW. 22720. ceļa mala, kruoga vieta, kur māmiņa man[i] iedeva 22384. lieli lauki, maizes vieta (eine an Brot, Getreide reiche Stelle), kur bāliņi man[i] iedeva 25955, 1. mājas vieta,

a) die Stelle, der Ort, wo ein Haus steht:
te būt[u] laba mājas vieta BW. 11491. kalnā man mājas vieta 26551, 6;

b) die Herberge, in die man einkehrt
(namentl. die sogenannten Bauerneinfahrten in Städten) U.: mājas vietu ņemt, einkehren, Herberge nehmen U.;

c) die Heimat
U.: mūsu īsta mājas vieta ir debesīs, unsere eigentliche Heimat ist im Himmel U. miera vieta, die Stätte des Friedens, der Friedhof: draudzes miera vieta Skolas druva III, 97. tur būt[u] laba muižas vieta (ein passender Ort für ein Gut) BW. 31420. tur būs mana mūža vieta (der Ort, wo ich mein Leben verbringen werde) 6179, 3. pūra vieta, die Lofstelle; sieka vieta, soviel Platz, wieviel man mit einem sieks besäen kann: duodiet vietu! es bij[u] vietas ņē̦mājiņš: sieka vieta stāvumā, pūra vieta gulumā BW. 20137. burvi ve̦duši uz suoda vietu (wo die Strafe vollzogen wird) JK. vienu vietu, an einer Stelle, an einem Ort, zusammen: vienu vietu es uzaugu ar bāliņa līgaviņu BW. 22432. dignājieši, zasišķīši vienu vietu sienu pļāva 28664. vienu vietu kundziņš jāja ar maniem bāliņiem 30022. pa vietām, stellenweise U. nuo nāves zâlēm uz vietas palikt (auf der Stelle tot sein) LP. II, 38. vīrs tâ nuobaidījies, ka palicis uz vietas III, 108. šim sirds vairs ne vietā (nicht am rechten Ort?) LP. V, 243 (ähnlich: V, 61). ne nuo vietās, nicht von der Stelle, nicht vom Fleck: nu skrej kâ tuoreiz, kad ne nuo vietas negāja Br. s. v. p. 115. galva gadījusies zirgam priekšā un nelaiduse ne nuo vietas LP. IV, 208. nuo vienas vietas BielU., in einem fort, kontinuierlich. nuo vietas, nacheinander, hintereinander, der Reihe nach: es labāk stastīšu nuo vietas Seifert Chrest. III, 2, 132. kāzas svinēja astuoņas dienas nuo vietas BW. III, 1, S. 63, kristības dzēra divi līdz trīs dienas nuo vietas I, S. 194. putns laižas trīs dienas nuo vietas LP. IV, 13. meita.., nuoskaitīja vecenei pa muguru nuo vietas vien (verabfolgte eine tüchtige Reihe von Schlägen) Dicm, pas. v. I, 60. uz vietas, auf der Stelle, sofort, unverzüglich: bijis uz vietas nuost LP. Vl, 546. iemīlējuse... vīrieti uz vietas 20. paliek bāls uz vietas IV, 2. viņš tevi uz vietas saplēsīs Dīcm. pas. v. I, 69;

2) die Schlafstätte, das Bett
(in Nigr. nur ein grosses Familien- resp. Ehebett, im Gegensatz zu gulta, das Bett für den Einzelnen ) U., A.-Ottenhof, Dunika, Kurmene, Salis, Schwarden, Tals., Wolm, u. a. (in dieser Bed. unbekannt in Dond., Schnehpeln, Siuxt, Stenden, wandsen): ik vakara vietu taisa BW. 12159. kas manam arājam šuovakar vietu (Var.: gultu) taisa? 16532 var. cieta vieta, ze̦ms pagālis 22126. vecenīte gulējusi vietā Pas. V, 311 (aus Serbigal). K., mājā pārnācis, uz muti vietā iekrita Plūd. Rakstn. I, 141. manai vietai nuotrūdējušas kājas A.-Ottenhof;

3) die Stelle (der Dienst):
dabūt... kalpa vieteli Janš. Bandavā I, 123. Zu aksl. vitati (wozu le. pavietât "Logis haben") "wohnen, verweilen", s. Mikuckij Izvĕst. IV, 48 (der dazu auch slav. pověts "уѣзд" stellt ), Trautmann Wrtb. 345, Walde Vrgl. Wrtb. f, 231, wozu nach Būga РФВ. LXXV, 153 auch slav. imo-vitъ "teich". Slav. vitati dürfte von einem *vita "Wohnort" abgeleitet sein (zur Bed. vgl. le. māja, d. Haus: le. mājuot, d. hausen). Falls auch li.-le. vieta urspr. Etwa " Wohnort, Behausung" bedeutet hat (zur Bed. vgl. etwa ahd. stal "Stehort, Wohnort, Stelle"; vgl. auch oben vietu duot "Wohnung geben", bišu vieta "Bienennest" ), so könnte vielleicht Zupitza (s. M. E. Schmidt KZ. LVII,

3) es mit Recht (als ein "Flechtwerk"
) zu li. vyti (le. vît) "winden" gestellt haben. Ob aber auch le. vieta "Bett" unmittelbar auf einer Bed. "Flechtwerk" beruht, bleibt ganz unsicher, vgl. zur Bed. z. B. av. gātu "Ort; Bett".

Kļūdu labojums:
av. gātu = av. gātu-

Avots: ME IV, 672, 673


virāt

virât, -ãju, = virinât I, (wiederholt) auf- und zumachen RKr. XX, 54, Adleenen, Ahswikken, AP., Assiten, Bers., Blumenhof, Burtn., Butzkowsky, Drosth., Erlaa, Fehteln, Fehsen, Grawendahl, Gr.-Buschh., Grenzhof, Grünw., Kabillen, Kurmen, Laud., Lennew., Lubn., Mar., Meselau, N.-Peb., Nikrazen, Nötk., Ob.-Bartau, Ogershof, Pilten, Ruhental, Ruj.-Thorney, Salwen, Schrunden, Schwaneb., Sehmen, Semershof, Serbigal, Sessw., Smilt., Swehthof, Turlau, Uozuolnieki, Vīt., Warwen, Wormen: Jānīšam treji vārti, visi treji virājami BW. 32921 var. kuo tu virā tās durvis? Grawendahl, Vīt. tiesas durvis nebūs jāvirā Blaum. vējš virā luogu Grünw. muti virāt Sessw.,

a) vergeblich sprechen;

b) leeres Zeug schwatzen.
Refl. -tiês, sich öffnen und schliessen: mutīte vienmē̦r virājas Seifert Chrest. III, 3, 145 (ähnlich: A. v. J. 1896, S. 507). viņa acis lē̦ni . . . virājās Saul. III, 219.

Avots: ME IV, 602


žablēties

žablêtiês Kurmene, ausgelassen reden; schwatzen.

Avots: ME IV, 783


žablis

žablis Kurmene, ein Unartigeŗ Ausgelassener; ein Schwätzer. Zu žabêt?

Avots: ME IV, 783


žakarēties

žakarêtiês,

1) unruhig, ungezogen sein, albern, tollen
Blieden, Pankelhof, Schibbenhof, Serben; hin und her klettern Kurmene;

2) oberflächlich etwas tun
Lubn.

Avots: ME IV, 787


žakars

žakars Kurmene, ein ungezogener Knabe, der überallhin zu klettern liebt.

Avots: ME IV, 787


žārpstīties

žārpstîtiês, = žārbît U.; "reitend umherklettern" Mag. XIII, 2, 45; sich rekeln, sich (nach oben Kurmene) strecken nach, wiederholt haschen (geringschätzig gesagt) Lennew. Zu žārbīt.

Avots: ME IV, 797, 798


žauklēties

žaũklêtiês Bauske "sich wie ein žauklis 2 benehmen; aušāties" Kurmene.

Avots: ME IV, 790



zeģene

zeģene,

2): zeģenes "zārda kuoki" Kurmene, Linden in Kurl., Salwen; pa saslietām zeģenēm.

Avots: EH II, 803


žeirot

žeiruôt, laut weinen Kurmene.

Avots: ME IV, 802


žeperīgs

žeperîgs, herzhaft, unternehmend, geschickt, beweglich AP., Arrasch, Druw., Ekau, Erlaa, Golg., Gotthardsberg, Horstenhof, Kegeln, N. - Peb., Nötk., Raiskum, Ramelshof, Römershof, Ronneb., Schujen, Schwanb., Serben, Sermus, Sessw., Uogre, Waidau; geschickt bei der Arbeit A. - Ottenhof, AP., Bauske, Naud.; tüchtig, arbeitsam Ekau, Grünw., Stockm.; hurtig Grünh., Saucken; schlagfertig, ein wenig schroff Schujen; lustig, beweglich, ausgelassen Kokn., Stockm.; "žeberīgs" Drosth.; übereilt A. - Ottenhof, Bauske, Frauenb., Lubn., Meiran, Prl., Saikava; kräftig, "stingrs uz kājām" N. - Peb.; störrisch, zänkisch, prahlerisch, auf seinem Recht bestehend Vīt.; "drusku lielīgs, draiskulīgs" Plm.; das Wesen eines žeperis II habend Kurmene; "kas pretī turas" A. - Ottenhof, Bauske, C.: žeperīgs puisis Grünh. u. a. Jūla ir žeperīgs skuķis Saikava. žeperīga meita N. - Peb. tas ir žeperīgs vecis Stockm. mūsu saimnieks tik žeperīgs: visur viņš iŗ visu viņš re̦dz un dzird Naud. žeperīgs uz visām kantēm Drosth, Sessau.

Avots: ME IV, 803, 804


žeperis

II žeperis, = zeperis, ein geschickter Mensch Ronneb. - Neuhof; ein herzhafteŗ geschickter Knabe A. - Ottenhof, AP., Bauske, Samiten, ein kleineŗ tüchtigeŗ herzhafter Junge Kegeln, Schwanb.; "ziķeris" Schibbenhof; einer, der in seinem Tun eilig und unbedacht ist A. - Ottenhof, Bauske, Lubn., Meiran, Prl.; "acīgs, pārgalvīgs, nekaunīgs puika" Kurmene; "ein störrischer Mensch, der fest auf den Beinen steht, auf seinem Recht besteht" Vīt.; ein zänkischer Mensch (žepers) Wessen: tas tik ir žeperis! neduomā viņu pagrūst! Vīt. Vgl. auch seperis. Wie verhält sich dazu estn. säpar "hurtig, munteŗ rührig"?

Avots: ME IV, 803


zeseris

II zeseris, ein ausgelassener (kleiner) Junge Doblen, Lubn., Tilža; ein herzhafter, beweglicher, ausgelassener Junge Ruba, Rutzau; ein kleines, gut entwickeltes Kind Selb.; ein kleinerJunge Bauske; ein kleiner, schwächlicher Knabe Matkuln; "mazs, kasīgs (lielīgs Lis.) vīrelis" Vīt.; "Mērnieku laiku Švaukstam līdzīgs cilvē̦ks" N.-Peb., Schibbenhof; ein Schimpfname Kreuzb.; "smurgulis" Kurmene: šis kâ zeseris me̦tas starpā ar savu spraunuo izteiku un uzstāšanuos Vīt. šis, zeseris, ķersies man krūtīs! Valdis Stabur. b. 144. - sūdu zeseris Alschw., Frauenb., ein Schimpfwort; - "ein kluger, gehorsamer Hund" Kalnemois, Stom. Vgl. seseris.

Avots: ME IV, 714


žļāgt

žļāgt (li. žliõgti "sich ergiessend schallen" Dusetos n. Būga), -dzu,

1) stürzen
(tr.), giessen (mit ã) Lems., Schibbenhof, Schujen, Smilt., Wesselshof, (mit à 2 ) Mar., Stirniene, (mit â 2 ) Ekau, Frauenb., Grünw.; "unordentlich giessen" (mit à 2 ) Kl., (mit â 2 ) Bauske; spritzen (mit à ) Peb.: kuo tu te žļādz ūdeni? Frauenb.;

2) sich ergiessend schallen
Mar. n. RKr. XV, 146; stürzen (intr.), sich ergiessen Serben: ūdens pa brīvslūžām žļādz;

3) stark regnen (mit
à 2 ) Makšē̦ni, (mit â 2 ) Frauenb.; ak tavu žļāgšanu, kâ ar spaiņiem! Frauenb.;

4) (stark) harnen
(pejorativ) Budberg, Kurmene, Lennew., Sessau, Wessen, (mit à 2 ) Kaltenbrunn (hier nur von Frauen und Kühen gesagt), (mit â 2 ) Ahs., Ekau, Frauenb., Garrosen, Grünw., Zoden: izgājusi pie sē̦tmaļa sāka žļāgt Kaltenbrunn. tā mātīte pašā istabas vidū stāv un žļādz Frauenb. Vgl. šļāgt.

Avots: ME IV, 816